tiistai 25. syyskuuta 2012

Maistuisiko lautasellinen herkullista soppaa?


Kun mä aloitin tämän blogini pitämisen arviolta vuosi sitten, tein yhden asian selväksi itselleni ja lähimmäisilleni. Teidän ei tarvitse tietää ihan kaikkea, piste. Se on hyvin pitänyt ja mä olen käynyt läpi vuodessa aikamoisen kasvutarinan ihan kaikessa rauhassa, ilman että kasvottomat ihmiset ovat päässeet pätemään ja kertomaan minulle mitä minä tunnen sisälläni. Olen vienyt blogini niinkin pinnalliseksi että toisia on saattanut ihan alkaa v*tuttamaan se. Bloggaan pääsääntöisesti ihanista ja iloisista asioista ja olen ehkä hieman vahingossa luonut sellaisen kuvan ihmisille että eläisin jotain prinsessa unelmaa. Näin ei toki ole ja mun elämä on todella haastavaa. Tuntuu että mitä enemmän tulee mittariin ikää niin sitä vaikeammaksi tämä menee. Oi että kun saisin olla hetken viidentoista vanha ja elää sellaista huoletonta elämää, missä suurin murhe aiheutui siitä että kenet saa perjantaina hakemaan kiskalta lonkeroa. Silloin se toki tuntui ihan äärettömän raskaalta ja silloin en vielä tiennyt millaisia polkuja pitkin minäkin vielä joskus tallaan.. ja millaisia soppia tulen elämäni aikana hämmentämään. Voin sanoa että mun soppa kuohuaa toisinaan hellalle ja siellä on kaikki maailman ainekset mitä ikinä voikaan kuvitella lihasoppaansa laittavansa ja paljon enemmän. 

Pitää seuravaaksi varmana hommata laitoskattila?



Kello lyö tosi paljon. Taidan laittaa lieden hetkeksi kiinni ja tyhjentää ajatukseni, jotka tuntuvat tälleen öisin aina lentelevän niin nopealla sykkeellä että ei meinaa perässä pysyä. Tää on pahinta kun on menossa sata juttua niin mä kehitän siihen päälle ihan vaikka vahingossa toiset sata juttua.

:*) 

PUS!MO!

PS. Siis ja että kukaan ei nyt saa ikäviä vipoja tästä postauksesta niin periaatteessa tää mun soppakattila on kiehunut jo 25 vuotta ja kymmenen vuorokauden päästä sitä on hämmennetty jo 26 vuotta eli älkää murehtiko.. tää on hemmetin hyvin kypsynyt ja maukkaat on aromit. Nyt sinne on vaan heitetty niin paljon aineksia viimeisten kuukausien aikana että oli pakko tarjota lautaselliset myös teille. Toivottavasti maistui ja maistuu jatkossakin, koska sekopäisemmäksi tää on menossa.. lupaan sen!

6 kommenttia:

  1. sun blogin tekstit on monipuolisia ja joka päivä saa nähdä jotain aivan uutta:) oon yrittäny ettiä muiden miesten blogeja jotka koukuttais mua niinku tää sun blogi mutta eheei tän vertaista oo löytyny :)lisää näitä omaperäisiä tekstejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon samaa mieltä sun kans:) kaipaisin lisäö hyvii miesten blogei ja sitte joku ylipainosdn naisenki blogi vois olla kiva ku aina pitää kattoo naisbloggaajien täydellistä elämää, vartaloa ja kauneutta....

      Poista
  2. Mun mielestä just se, että joudut pinnallistamaan tekstiäs, vie siitä kaikkein hauskimman terän pois...esim galtsussa nauroin aina vedet silmissä sun päiväkirjan jutuilles, mut nyt tää on tällast vähän tylsää tekstiä, just siks ku on vaa pinnallista töitä, ruokaa, biletystä, krapula, maanantai- linjaa.
    Tosin tää soppa oli ainoa poikkeus, et on se vielä hallussa sulla toi, jos vaan haluat...siis verbaalilahjakkuus...

    VastaaPoista
  3. Ei se elämä todellakaan näin 15 vuotiaana mitään unelmaa oo :) Onhan toki toi lonkero juttu hirveen suuri ongelma( ;D), mutta tuntuu että silti joka päivä on suuria uusia ongelmia joista ei meinaa päästä yli.. Välillä tuntuu siltä kun itsekin eläis jonkun aikuisen elämää. Ihmissuhdekoukerot on ne kaikista vaikeimmat...

    VastaaPoista
  4. mä tykkään just tälläisistä kirjoituksista näitä ehdottomasti lisää niko ;>

    VastaaPoista
  5. Avasin koneen ja näyttää siltä että tää mun läppäri taas pelittää, kun se oli lähes vuorokauden kiinni, joten pääsin näin lukeen mm. tätä sinun blogia ja lukiessani tätä postausta niin mä herkistyin aikalailla, kun samalla tuli mieleen omaa elämäni, joka on melkoista sekametelisoppaa...ja voin kyllä niin samaistua moneenkin kohtaan tässä sun postauksessa eli mm. musta kans tuntuu välistä että mitä enemmän ikää karttuu sitä vaikeammiksi asiat tuntuu menevän, ja jos sä kehität sata juttua vielä niiden juttujen päällä mitä sinulla on menossa, niin tietäsitpä vaan kuinka lahjakas mä oon tuolla saralla, siis välistä mun päässä pyörii niin paljon asioita päivän aikana & vielä yht´aikaa, että omg! Ja jotenkin mä onnistun kehittään välistä yksinkertaisimmistakin asioista tosi monimutkasia, joo ja sitten saan ihmetellä että mistähän tää mun stressi aina johtuukaan ja muut huolet siihen päälle. Hohhoijaa!

    Ja rehellisesti sanottuna mua ehkä jotenkin painaa myös tällä hetkellä se, että pian syyskuu vaihtuu lokakuuksi...ja no miten sen nyt sanoisi ehkä se on mun kurjin kuukausi vuodesta, koska vaikka sen päivän pitäisi olla tosi ilonen päivä, mut liian monta kertaa peräkkäin se päivä on ollut todella kurja. :( Ja mä vähän veikkaan et sinä päivänä mä taas kyhjötän sohvalla pimeässä ja kuuntelen varmaan Tuulin Paljon onnea vaan, biisiä. (joo lähinnä siis yritän ehkä piristää itseäni että ihanaa, kyllä tää on sitten vuoden paras päivä ym.)

    Ja siis mun tarkotus ei ollut todellakaan nyt näin avautua ( tai sanoa yhtään mitään) ja hoin itselleni, että nyt pidä se turpa (kerrankin) kiinni...joo mutta näin tässä nyt kävi, pahoitteluni. No, jos jotain positiivista tastä mun kommentista haluan hakea tai sinä, (kun sinun blogihan tämän, jota mä tuntematon tyyppi kommentoin, tai siis ainakin mä paljastin mun etunimen ja loppuosa varmaan näkyykin sitten facessa...) on niin se on varmaan se että tällä kertaa en sentään ole facebuukin puolella avautumassa, joo ja varmaan tämän kommentin jälkeen en varmaan uskalla (tai pikemminkin kehtaa, kun mietin tätä(kin) avautumista) enää jatkossa täälläkään paljon kommentoida...mutta joo huomenna on taas uusi päivä & uudet kujeet! Joo että päätin sitten huumoriin päättää tämän mun pitkän kommentin.

    Saana

    VastaaPoista

http://nikojuhanisaarinen.blogspot.com