wtf

Wtf.

Nyt kunnon yöunet. Ehkä mä huomenna jo olen selättänyt tämän flunssan.

Pää lyö tyhjää!

Inspiraatio aivan hukassa.. roikun tässä koneella suklaan voimin ja koitan keksiä "jotain". Vielä kun tietäisi että mitä? Jos on jotain ideoita postauksien suhteen jotka on aika vaivattomia toteuttaa niin saa heittää ideoita kehiin, koska oma pää lyö nyt aika tyhjää.. 

V*tun marraskuun ensimmäinen päivä. 

NIKSIPIRKKA!

Sain eilen upeat uudet hiukset ja illalla sitten halusin puolestani upean rusketuksen. Hiusrajat hieman siitä sitten meni ruskeeksi (hups..) joten nyt täällä lähtee aamu käyntiin näissä tunnelmissa. 

Eli laitoin nyt hetkeksi Fudge, violet toning shampoo:n vaikuttamaan päähäni. Se on oikeesti ihan loistava! Tää on melkein niksipirkka kamaa. Haha! 

Muuten aamu on lähtenyt ihan loistavasti käyntiin. Toivottavasti tää fiilis jatkuu ihan koko päivän:)

Enkeli-Eerika

Pitikö pienen Eerikan kuolla ja kärsiä että "hyvinvointivaltio" avaa silmänsä? 

Koitan olla tuomatta maailman pahuutta blogiini. Se on selvää että sitä on ja ei se oikeastaan auta että siltä sulkee silmänsä, kuten varmana aivan liian moni teki tässä esimerkkitapauksessa. On julmaa ja niin tolkuttoman väärin että tämä kansa joka ei voi ilmeisen hyvin joutuu lukemaan vastaavia juttuja lehdistä nykyisin jo viikkotasolla, kun asioille olisi voitu aivan varmana tehdä jotain. 

Päivi Räsänen puhuu ja saarnaa homojen oikeuksista tai oikeastaan siitä että niitä ei saisi olla. Perussuomalaiset kiihkoilevat mediassa ja tämä yksi tollo käyttää rahansa huoriin, laulaa karaokea ja käy toisinaan katkolla. Tuntuu että jopa BB-talon asukkaatkin puhuvat nykyisin fiksummin kuin päättäjät, jotka käyvät toisinaan istumassa iltaa valtion piikkiin eduskuntatalon nurkilla sijaitsevissa ravintoloissa. Ja muuten keskittyvät lähinnä kommentoimaan tekstiviestiskandaalejaan lehdistön edessä. Eihän nämä ihmiset sille mitään voi jos maailmaan syntyy mies jota voi verrata saatanaan, mutta nämä ihmiset kuitenkin istuvat niiden arkkujen päällä jotka sisältävät miljardit joiden varassa meidän yhteiskunta pyörii. 

Toisaltaan asiasta on puhuttu jo liikaa. Olemme saaneet luettavaksi aivan tolkuttoman määrän uutisia, yksityiskohtia, valokuvia asunnosta ym. Mitkä eivät toisaltaan liity tähän asiaan vaan on median tapa rahastaa jutulla mistä koko suomi puhuu nyt. Minä uskon siihen että medialla on myös vastuu näistä asioista. Mitä enemmän sairaat yksilöt saavat huomiota, se aina innostaa jotain toista sairasta. Missä menee se raja? Kuinka paljon meidän kuuluu tietää aiheesta ja kuinka monta irtonumeroa voidaan myydä samoilla lööpeillä? Samalla kun se avaa ihmisten silmiä niin aiheuttaako se vastapainona sen reaktion että menee muutamia kuukausia kun vastaava tapahtumasarja saa jatkoa ja me olemme jälleen samojen kysymyksien äärellä. Mikä meni pieleen? Miksei kukaan tehnyt asialle mitään?

Kun vastaavia tapauksia sattuu jokainen puolue kiirehtii vuorollaan esittämään surunvalittelut ja toteavat että näin ei missään nimessä olisi saanut tapahtua ja että asioiden on muututtava. 

En muista milloin viimeksi olisin purskahtanut itkuun lukiessani nettiuutisia. Tämä tapaus oli niin äärettömän julma ja vielä julmemmaksi sen teki se että tätä asiaa puitiin oikeudessa, lapsesta tehtiin ilmoituksia viranomaisille, mutta mitään ei tapahtunut. Yksinkertaisesti kukaan meistä ei edes pysty kuvittelemaan millaisessa maanpäällisessä helvetissä tämä pieni Eerika tyttö todellisuudessa elikään koko elämänsä ajan. 

Tapaus on herättänyt äärettömän laajaa keskustelua ja asioita on noussut tapetille. "Lapset söivät vessapaperia viikkoja nälkäänsä" ym. Näitä uutisia en edes viitti enää avata, koska voin äärettömän pahoin ja niin voi ilmeisesti todella moni vanhempikin. 

On fakta että kukaan ei voi tietää mitä naapurin seinien takana tapahtuu, mutta jos tytöltä puuttuu puolet hiuksista ja hän on jatkuvasti mustelmilla niin mikä meni vikaan että tämä kaikki jatkui?

En tiedä kirjoitinko mitään mitä ei joku jo olisi jossain sanonut. Minun oli pakko asiasta kirjoittaa, koska toivon että meistä jokainen avaa silminsä ja katsoo mitä ympärillä tapahtuu. Jos huomaatte luokkakavereissanne jotain poikkeavaa niin ei ole häpeä kertoa siitä opettajille. Jos kuulette naapureiden luota lohdutonta itkua, ei ole väärin soittaa hätäkeskukseen. 

Pidetään yhdessä huolta siitä että Eerika ei kärsinyt turhaan vaan että tämä kaikki johtaisi lopulta siihen että vastaavia tilanteita ei päästetä koskaan tähän pisteeseen. Rukoillaan yhdessä ja toivotaan että Eerikalla on hyvä olla taivaassa & että tällä kaikella oli tarkoituksensa. Niin järjettömältä kun se kuulostaakin, mutta saattaisiko tämä 8-vuotias pieni tyttö pelastaa jonku toisen lapsen vastaavalta koettelemukselta?

Se että ihmiset uhkailevat väkivallalla tätä julmuuden esikuvaa, miestä jonka mielikuvitus oli niin sairasta että hän teki tämän omalle tyttärelleen ei auta meitä eikä oikeastaan ketään. Väkivaltaa ei koskaan saa loppumaan väkivallalla. Eikä maailman pahuus voi koskaan loppua jos pahuutta ruokitaan pahuudella. Suomessa on kuitenkin nyt jo liian monta varoittavaa esimerkkiä siitä millaista tuhoa muutama ihminen voi saadakkaan aikaiseksi. Toivottavasti valtio, oikeus, kuka näistä ikinä päättääkään? Pitää huolen siitä että nämä ihmiset eivät elä päivääkään kuten me. Eivät koskaan saa edes puheenvuoroa sen suhteen että heidät vapautettaisiin kylvemään pahuutta uudelleen meidän keskuuteen.

Sytytän kynttilän huomenna pienelle, suloiselle enkelille joka joutui kärsimään aivan käsittämättömällä tavalla. Rukoilen ja toivon että Eerikan kasvoilla on vielä jonain päivänä hymy ja että taivaassa kaikki on hyvin & että hän näkisi muutoksen, sen muutoksen johon me yhdessä pystymme jos niin haluamme. Että kukaan lapsi ei joutuisi enää koskaan kärsimään ja olemaan samanlaisen perheväkivallan uhrina koko lyhyttä elämäänsä. 

<3

Anonyymit hoi-hoi!

Jokaisen näistä kolmesta kysymyksestä olisi tietenkin voinut laittaa samaankin nippuun, mutta tässä tullaan siihen ensimmäiseen asiaan joka herättää mun huomion. Kommentit tulee 7 minuutin sisällä, samasta ip-osoitteesta. Oletteko nähneet " Taran monta elämää " ?

[Sarjassa seurataan dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivän Tara Gregsonin (Toni Collette) elämää. Tara on juuri päättänyt pitää taukoa lääkityksestään saadakseen selville häiriönsä syyn, minkä seurauksena hänellä ilmenee kolme sivupersoonaa.]

Nikon isä on varmaan ylpeä pojastaan.
En saanut isääni kommentoimaan kyseistä asiaa, mutta äiti välitti terveisensä: En olisi koskaan ottanut silloisen mieheni spermoja sisääni jos olisin tiennyt että minulle syntyy anonyymi lapsi jolla ilmenee dissosiatiivinen identtiteettihäiriö. Harmi että synnyit maailmaan. Me rakastamme lastamme suunnattomasti ja olemme hänestä suunnattoman ylpeitä. Voiko sinun vanhempasi sanoa samaa sinusta?

Oksensin kun nääin sinut beebeessä.
Ihana kuulla :) Hain sarjaan aikoinani juuri siksi että te persereijättömät ihmiset voitte siellä kotona oksennella, masturboida, haukkua, kehua minua. Ihan sama mitä. Kunhan puhutte (vaihtoehtoisesti oksennatte). Silloin olen onnistunut siinä mitä tältä kyseiseltä matkalta neljä vuotta sitten hain.

Onks tän blog idea se, että pitäis vaan kehua ja kehua?? Minkäänlaista kritiikkiä ei oteta vastaan ja jos otetaan niin kauhee metakka, hyvä Niko kehujen kalastelija! 
Se ei ole kritiikkiä että kyseenalaistat ihmisten mielipiteet minua kohtaan jotka eivät ole hakeutuneet julkisuuteen. Minua ei tarvitse kehua, mutta vaihtoehtoisesti minua ei tarvitse myöskään kritisoida (tosin sinun yksikään kommenttisi ei varsinaisesti ollut kritiikkiä). Tämän blogin idea ei lähtenyt aikoinaan liikkeelle siitä että haluaisin teiltä juurikaan mitään välitöntä palautetta tekemisistäni. Halusin jakaa elämääni teidän kanssa kuvien ja tekstien muodossa. Teidän ei tarvitse tykätä kaikesta mitä minä teen, mutta ei teidän tosiaan tarvitse myöskään vihata sitä kaikkea mitä teen. Kuten sanottu.. tämä on yhden pojan blogi ja sitä ei missään nimessä tarvitse lukea jos sillä on haittavaikutuksia teidän lääkityksen kanssa :)

Oliko tällä samalla ip-osoitteen haltialla muuta mielestä? Haluaako joku muu vielä minun jakamatonta huomiota täällä blogini puolella? Tehdään tästä postauksesta teidän runkkareiden sateenkaari jonka päässä on kommenttiboxi jonka voitte täyttää teidän herjoilla ja äärettömän loppuun kulutetuilla kommenteilla.

WAU!

Tää on niitä päiviä kun menee sanattomaksi. Bloggasin eilen "maailman suloisimmasta bloggaajasta",voit lukea jutun täältä. Kyse on siis 2-vuotiaan pojan blogista jota kirjoittaa hänen äitinsä. Siitä on tullut todella suosittu blogi ja sitä seurataan ympäri maailman. 

Nyt avaan sähköpostini ja huomaan saaneeni heiltä sähköpostia, wou!

OMG. Kyse on pienestä jutusta, mutta aivan käsittämätöntä kuitenkin että he lähettivät minulle sähköpostia, toiselta puolelta maapalloa! 

<3 

Bloggaaminen on hauskaa, yllättävää ja palkitsevaa:) Lähetin hänelle viestin ja kerroin että suomessa lehdistö on kirjoittanut heidän blogistaan ja sanoin että me olemme pienestä, söpöstä bloggaajasta aivan hurmoksessa. Emmekö olekkin? Tai no minä ainakin olen. 

Tiedättekö mitä?

Oon puhunut täällä blogini puolella niistä koirille suunnatuista rattaista. Joku ihana lukijani oli sitten vinkannut minulle erästä ulkomaista sivustoa josta ne saisi ihan sikana edullisimmen kuin täältä Suomesta. Ei mua sekään, mutta se että luette tätä blogia ja vieläpä ajatuksella & jaksatte kommentoida mulle (esim.tähän postauksen alle tai facebookkiin). I h a n i a olette!

Mun kaverit on alkanut tottumaan jo tähän ajatukseen että jaan elämääni nykyisin aika aktiivisesti täällä blogissani, mutta kyllähän niille on pitänyt monesti hokea että mä teen tätä paitsi itseni vuoksi niin myös sen vuoksi että teitä käy täällä sivuilla ihan hemmetin paljon. 

+ tähän päälle kaikki anonyymit. Oi hemmetti:)

Viimeksi tänään näytin oikeasta laidasta teidät lukijat mun kaverille Tiinalle ja sanoin että mulla on 956 hyvää syytä postata tänne useammankin kerran päivässä. 

Seuraavaksi mä toivon että 1000 pamahtaa rikki ja toivottavasti se tapahtuu pian, koska haluan järjestää täällä sellaisen hulabaloo-viikot.. 

Ajattelin viikon aikana hemmotella teitä kisoilla ja kisoilla. Nyt vaan odotetaan että mun postilaatikosta tipahtaisi jotain ihanaa myös teille ;) 

No tää mun hehkuttaminen lähti siis siitä että joku vinkkasi mulle ne rattaat jotka löytyy muuten täältä! Eikö olekkin kivat? Mä en ole koskaan tuolta sivuilta tilannut enkä ole sen enempää niihin perehtynyt, joten älkää kysykö multa mitään. Vaan antakaa mulle vinkkejä jos joku teistä on tilannut tuolta joskus jotain. 

Kiitän teitä tuon kahvikupin takaa (..oon ujo poika). Pus! 

Miksen mä lihoa? Ja miksi ulkona ei paistakkaan tänään aurinko?

Voi kökkö mikä ilma :Z 

Meidän suunnitelmat meni totaalisen karille, koska oltiin suunniteltu että dokataan kaikkien 95-vuonna syntyneiden kanssa Kaivarissa ja poltetaan niiden huonot todistukset ja nauretaan sille että ne on jäänyt luokalle. Täällä kuitenkin on niin kamala tuuli ja hieman vettäkin sataa että musta tuntuu että me skipataan nää bileet nyt & aloitellaan (jossain) ihan muualla. 

Oon koko tämän viikon koittanut syödä mahdollisimman paljon, mahdollisimman usein ja vaikka mitä. Olinkin ihan varma että kun pääsen puntaroimaan itseni salilla niin painoa olisi tullut lisää 1-3 kiloa, mutta toisin kävi. Mä en vaan onnistu lihottamaan itseäni. 

Lukemat on ja pysyy tuossa. 

Kuten varmana ootte edellisistä postauksista huomanneet niin tällä viikolla Nikoa on nähty niin Hesessä,Mäkkärissä,Maikkarin ravintolassa,Raxissa.. mutta ei niin ei! 

Ei auta valittaa. Jotku ihmiset tekisivät mitä tahansa saadakseen meikäläisen geenit. Voin siis vapaasti roskaruokailla jopa kolmesti päivässä ilman että se näkyy yhtikäs missään. 

 Nyt mä suuntaan kauppaan ja sen jälkeen alan tekemään illan pläänejä valmiiksi. Mitenkäs siellä? Onko lukijoissani jotain kuka olisi tänään valmistunut tai jotein? Kertokaa! Muistan meinaan kuinka nuorempana tätä päivää odotti kuin kuuta nousevaa että koulut loppuu ja alkaa KESÄLOMA. 

Kaikkea ihanaa teille ja olkaahan varovaisia liikenteessä. 

Rakkaudella:

Niko 

Mr.Gay Finland 2012 on?

Mikko Rasila / MrGayFinland.fi

Eilen julkistettiin Mr.Gay Finland -finalistit. 

Mua jännittää itse finaali ihan kamalasti. Mua myös jännitti ihan kamalasti että miten ihmiset ottaa tämän uutisen vastaan. Kävin vahingossa lukemassa muutamat kommentit jotka osui mun silmiin facebookissa.. Sanotaanko nyt vaikka niin että ei ne kovin positiivisia ollut, joten mä päätin että en lue mitään arvosteluja/spekulaatioita ym mitkä liittyy tähän kisaan tai minuun. 

Iiiiiik! 

Ainoa poikkeus on että meinaan lukea kaikki kommentit jotka tulee tähän blogiin, joten antaa palaa! Kuka on teidän lemppari? Mitä mieltä olette siitä että tälläisestä tittelistä kisataan? 

(..vaikka tää on mun blogi niin mua ei tarvitse nimetä lemppariksi siitä syystä, en suutu / ignoraa teitä jatkossa vaikka mielipiteenne olisi millainen tahansa). 

! 

?

Tänään oltiin tälläisissä tunnelmissa ;) Me kuullaan jälleen huomenna, nyt mä taidan olla viihteellä?

Helatorstai?

Ihanaa Helatorstaita kaikille. 

Niko 25 wee selvitti wikipedian kautta mitä se tarkoittaa. 

:D <3

Marilyn Monroe - look!

Vuorokauden 24 tuntia tuntuu loppuvan kesken. Töitä olisi vaikka kokonaiselle orjalaumalle jakaa. Siinä kohtaan kun seitsemäs koneellinen pyykkiä lähti käyntiin päätin että se on viimeinen koneellinen. Roskiakin oli kertynyt sen verran että pussit piti käydä viemässä roskakatokseen pimeän saapuessa. Nukkumaankin pitäisi päästä, sillä vajaa seitsemän tuntia ja kello soi. Alkaa viikon viimeinen työpäivä..periaatteessa. Vaikka todellisuus taitaa olla se että ne varsinaiset duunit alkaa siinä vaiheessa kun saavun kotiin.

No mutta mitä tekee Niko?

Heittää päähänsä kotiin saapuneen valkoisen peruukin ja kulkee se päässä ympäriinsä, napsii kuvia, kokeilee erinlaisia kampauksia & pohtii vakavasti sitä että kehtaanko laittaa sen huomenna töihin. Voi että kun te pääsisitte mun pääkoppaan vuorokaudeksi, tuonne peruukin alle pienenä kirppuna.

Olen toki tyytyväinen myös omiin hiuksiini jotka Jere loihti minulle tasan viikko sitten. Tolta matkalta tarttui mukaan myös muutamia hiustuotteita joita sain kokeiluun, jotta voin blogittaa niistä. Tuotteet on ihan mielettömiä, koska mä kuitenkin olen nyt siinä pisteessä että kuljen täällä valkoisessa peruukissa niin näen parhaaksi että mä voisin blogittaa niistä vasta huomenna. Tää ei kuitenkaan ole mikään "britney-sekoaa-peruukissa"-tilanne joten älkää huolestuko. Voin äärettömän hyvin ja mun on pakko sanoa että elämä on mahtavaa. Tämän olon kruunaa ihan varmana huomenna salilla käynti. Ajattelin että voisin vetää viikonloppuna ihan mielettömät treenit, koska nyt en yksinkertaisesti ole sinne kerjennyt. Mitäköhän ne ajattelisi Elixialla jos paukkaisin sinne huomenna tämän näköisenä?

?!?!?!?

Musta tuntuu että Marilyn Monroe on tainnut juuri kääntyä haudassaan. 

Täällä taas!

Moikka! 

Mulla on kamala morkkis kun en oo kerjennyt päivittämään tätä blogia. Äh? Miten tämän nyt sanoisi, mutta mulla on ollut ihan turhan kiire ja mulla on mennyt ihan kamalan lujaa. Ou-jee. Vappu meni ja ihan hauskaa oli. Haluatko tietää miten se päättyi? Lue tämä ja ei siitä sitten sen enempää. Mun olo paranee tänään ja yksi kivi tipahtaa harteilta, joten mä lupaan että palaamme blogini suhteen jälleen ajantasalle illemmalla. 

On ollut kuitenkin ihan tosi kivaa viettää ilman konetta liki 3 vuorokautta. Ei tätä varmana "lomaksi" voi kutsua, mutta jotain sen tapaista tässä kai taustalla hieman oli. Miten teidän vappu meni? 

Niin ja mulla oli sellainen idea että voisitteko te mahdollisesti kertoa mulle että millaisia postauksia haluatte luettavaksi nyt seuraavien päivien aikana? Ootte kysynyt multa ihan hurjan paljon kysymyksiä ja se postaus on tehnyt tuloaan tänne.. öö? kuukauden? Se tulee, mutta oisko mitään muuta mielessä? 

Ajattelin että pyhitän huomisen päivän koneella olemiseen ja tarviin nyt teiltä hieman ideoita :) 

Muisk!

 

Kesäkesäkesäkesä!

Sunnuntaina meitä hemmoteltiin ainakin täällä Helsingissä ihan mielettömän kauniilla päivällä. Mittarit näyttivät paikoitellen yli +15 astetta ja melkein pilvetön taivas mm. sai sen aikaiseksi että eilen oltiin ensimmäistä kertaa ilman takkia liikenteessä. Jihuu! Toivottavasti tämä sama ilmiö jatkuu tulevana viikonloppuna kun ollaan lähdössä Tallinnaan.

Ja nyt on taidettu avata myös virallisesti Saarisen terassikausi, koska kävimme nauttimassa Linnanmäellä yhdet siiderit ennen kuin asteltiin Peacock-Teatteriin, jossa siis kuvataan Idolssia. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa ja kyllä se vaan niin on että TV:ssä kaikki näyttää aina niin paljon suuremmalta (..myös ihmiset!) ja tämä tieto vain sitä varten jos olette minua nähnyt joskus..jossain,haha. Eli miinustakaa ihan suosiolla se -5 kiloa mun ja muidenkin painosta.

Oli kyllä aivan tajuton tunnelma siellä ja Diandran esityksissä kyllä fiilis oli ainakin meidän porukalla ihan kaakossa. Mahtava mimmi! Ja uudeksi lemppariksi taisi tulla myös Torsten jonka esitykset olivat livenä ihan mieletöntä kuunneltavaa. Oooooh! Kaksi viikkoa ja selviää voittaja. Vaikka faktahan on se että he ovat raivanneet tiensä satojen joukosta tuohon pisteeseen jossa nyt ovat, joten jokainen heistä on jo voittaja. Nyt vaan mitataan se että kenen faneilla riitää pidemmälle saldorajat..

Ja jos joku on huolissaan mun hiuksista tai kulmista niin kerrottakoon teille että tulevana torstaina saan vihdoinkin kaiken kondikseen jälleen. Mullahan piti olla kampaaja jo viime viikolla, mutta jouduttiin perumaan aika syystä X.

Nyt viikolla mulla on ihan kamalasti tekemistä ja buukattuja juttuja. Tänään maanantaina kuitenkin ajattelin olla ihan tosi vapaalla. Nyt hoidan hommia tässä koneella ja myöhemmin meinaan vain & ainoastaan raahautua kauppaan, salille ja sohvalle katsomaan illan täykkäreitä ;)

Hakeutukaa hoitoon!

Väsynyt, mutta onnellinen.

Olen tehnyt tätä päivitystä pian kaksi vuorokautta. Mä en vaan tiedä miten purkaisin tämän raskaan viikon fiilikset tähän postaukseen. Pelkään että kirjoituksesta tulisi liian henkilökohtainen ja se saatettaisiin tulkita väärin. Siksi onkin ehkä parempi olla kirjoittamatta mitään. Kaikki on periaatteessa ihan tosi hyvin, mutta periaatteessa kaikki on aivan päin persettä. Unirytmi, ruokahalu,  fiilis.. Mä oon äärettömän tyytyväinen että tämä viikko on pian ohitse ja alkaa uusi viikko. Se ei ihan oikeasti voi olla edeltäjäänsä huonompi. Ei vaan voi olla. 

Olen koittanut nauttia elämän pienistä iloista kuten mäkkärin kananugeteista joita minulla oli (..on edelleen jääkaapissa) 20 kappaletta. Päivitin iloisena asian facebookkiin jossa sata urpoa päätti hyökätä päivityksieni kimppuun ja kertoa kuinka ne sisältää kanan aivoja ja luita ym. Tämän seurauksena en ole nyt muutamaan päivään pystynyt syömään juurikaan mitään ja minua oksettaa kokoajan. KIITOKSIA KUSIPÄÄT TAAS KERRAN. Mä vihaan mun facebookkia, vittumaisia ihmisiä ja sitä että ihmisten pitää päteä joka hemmetin asiaan, oli se mitä tahansa. 

Käykää täällä,hakekaa apua ja puhukaa ihmiset! Puhukaa! Puhukaa! Mä en jaksa antaa teille hakemaanne huomiota, mä en jaksa kuunne murheitanne, mä en kerta kaikkiaan enää pysty siihen. Mä olen liian nuori ottamaan harteilleni kokonaisen maan ongelmia. Eilen joku nainen kertoi minulle facebookissa yöllä kuinka hän on puukottanut itseään ja tekee kuolemaa. Pyysin häntä lopettamaan kirjoittamisen minulle, koska mä otan tälläiset asiat vaan hemmetin liian tosissani. Hän ei lopettanut, hän jatkoi kirjoittamista. Tuollaisilla asioilla ei leikitä, eikä niitä varsinkaan kerrota ventovieraille ihmisille. Se kirjoittaminen loppui. En tiedä kuoliko nainen, mutta mä toivon niin. 

Nyt mä painan enter-nappulaa ja mun tuska hellittää tämän asian suhteen. Mä oon nyt liian monta päivää pitänyt tätä kaikkea taas mun harteilla ja voinut pahoin. Ehkä tää helpottaa mua kun saan sanottua tämän ääneen, että mua ei yksinkertaisesti kiinnosta :) Mä olen BB-Niko joka sittemmin on siirtynyt juontamaan maikkarin yöhön chatteja, mutta mua ei ole koulutettu vaikeasti sairaiden ihmisten hoitamiseen joten kääntykää ammattiauttajien puoleen. Ne osaa hommansa. Mutta mä puhallan nyt tämän pelin taas kerran poikki täältä päästä.

(Tämä viesti ei ollut osoitettu kaikille teille. Vastaan mielelläni kyselyihin mitkä liittyy minuun, itseruskettaviin, vaatteisiin, aurinkopuutereihin, huulirasvoihin.. Mutta jatkossa jos meinaatte tappaa itsenne niin älkää kertoko sitä minulle, koska multa ei heru sympatiaa eikä apua). Päivi Räsänenkin voisi lopettaa niistä homoista jauhamisen ja alkaa oikeasti toimimaan tämän yhteiskunnan hyväksi. Mun facebookista noin 500-800 ihmistä olisi vailla hoitoa. Mikä avuksi? 

Päätin olla nukkumatta, koska..

Tässä kävi niin että kun tulin kotiin yövuoron jälkeen alkoi paistamaan aurinko. Kello oli tuolloin 05:30. Pienen pyörimisen jälkeen tunnit olivat madelleet sen verran eteen että päätin suosiolla luovuttaa ja skipata yöunet kokonaan. Nukun muutaman tunnin sitten kun uni on tullakseen. Nyt viihdytän itseäni läppäri kainalossa täällä sängyssä ja latailen hieman musiikkia puhelimeen, joita toivon mukaan pääsen hyödyntämään tämän päivän treeneissä (..ajatuksena että jaksaisin mennä ilman yöunia tuonne salille).

Kerro jotain tästä kuvasta?

Mitä musiikkia tuli puhelimeen ladattua? 

Soittolistalle tipahtivat niin että kolina vaan kävi <3

Olen koko viikonlopun töissä pe-la-su joten tämän päivän ollessa ainoa vapaani mun on pakko skarppaa ja koittaa saada energiaa jostain myös illaksi. Niina tulee meille illalla ja suunnitelmissa oli boolit,salaatit,piirakat ja vaikka mitä. Kaikesta muusta mä voin luopua, mutta en boolista! Hei ja on meille muitakin tulossa & jos täällä nyt joku mun kaveri sattuu käymään (..joka omistaa mun puhelinnumeron) niin laitahan koodia, koska sä oot kanssa tervetullut. Mä en jostain syystä viitsi tässä julkaista mun puhelinnumeroa tai edes sitä osoitetta, mutta koodailehan. Lisäksi olen niin väsynyt että mun voimat ei riitä kirjoittelemaan erikseen kenellekkään tekstareita. Muisk. 

Nyt suihkuun ja sen jälkeen koitan metsästää aamupalaa. Kananmuna ja leipä ainakin bongattu unisilla silmillä keittiöstä eiköhän niillä päästä alkuun :)

Oisko kysyttävää?

Tiedättekö että nyt on bloggaajan vapaapäivä &

kukaan ei tarvitse minua tänään.

Olen antanut tälle blogille viimeisen viiden kuukauden aikana niin äärettömän monta tuntia. Joidenkin mielestä se on hukkaan heitettyä aikaa, mutta mä koen että jokainen käytetty tunti on tuottanut myöskin tulosta & ainuttakaan minuuttia ei ole mennyt hukkaan. 

Mm. eilen teitä vieraili blogissani hieman yli 5000 ihmistä ja fakta on se että tuollaisten lukujen valossa mä varmana viihdyn itsekkin täällä jatkossa monen monta tuntia:)

Onko jollain jotain kysyttävää? Nyt olisi siihen sopiva tilaisuus ja ajattelin että voisin viikolla vastailla teidän esittämiin kysymyksiin erillisellä postauksella. Muistakaa että tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan ja vastaan mielelläni jos joku askarruttaa mieltänne tai haluatte tietää jotain enemmän. 

Eli kommentteja tulemaan. Tämä poika avaa nyt valkoviinin kun vatsa on ravittu :)

Ihanaa lauantai iltaa kaikille :)

PALUU ARKEEN

Miten niin mulla ei ollut hauskaa saunassa yöllä?

Mulla on krapula - voi apua. Mä siis join eilen kaksi olutta, yhden siiderin ja hieman valkoviiniä samalla kun saunoin keskiyöllä. Mä olen huomannut että tämmöinen "petollinen tissutteli" että juo muutaman laukaisee mulle aina pahimman olon. Sitten jos meen tuolla 04.00 asti yöllä,pidän hiuksista kiinni ja oksenna niin aamulla ei oo mikään olo. Fak!

Nyt kellon lähestyessä kolmea olen taas saamassa kiinni elämästä ja mun zombie-look alkaa vaihtumaan normaaliin. Lomallani jota siis kesti kaksi vuorokautta olen totaalisesti unohtanut itseruskettavat ja tämä valkoinen olemukseni saa mut voimaan myös pahoin. Nyt hyppään nopeesti suihkuun ja sen jälkeen sukellan itseruskettavien ihmeelliseen maailmaan.

Mä ehkä raahaan itseni vaikka väkisin tuonne elixiaan treenailemaan illalla ja sen jälkeen lösähdän sohvalle. Torstaista on tulossa uusi lempipäivä, koska tv:stä tulee Viidakon Tähtöset (joka alkaa tänään) + Iholla -sarja jota olen jo muutamaankin kertaan nimittänyt tämän hetken lemppariksi. Joku saattaa kysyä että katsonko mä kaikki "hömppä-hömppä-sarjat"? Niin tähän vastaus on että EN.

Mua ei kiinnosta "Superäiti-Marjo" yhtään. Bongasin tämän muijan viime vuonna siitä sarjasta jossa se kyläkauppias esitteli kauppaansa ja se myötähäpeän tunne sitäkin sarjaa kohtaan oli aivan valtava. Vesa Keskinen vaan on astetta vajaamman oloinen kaveri. Sitten kun tää "Superäiti-Marjo" ja hänen hellyyttävä perheensä esiintyi muutamassa jaksossa niin mä voin sanoa että se on niitä hetkiä kun ihminen tokaisee itselleen tuossa sohvalla: "Mitä helvettiä mä tässä teen? Mee vaikka pihalle hyppimään narua ellet muuta keksi tai hirtä itsesi siihen naruun, mutta älä sa**ana tuhlaa aikaasi tämmöiseen p*skaan!".

Aamupalaa! 

Tulevaisuus?

Tänään on ollut aivan törkeen upee sää tuolla ulkona & ensimmäistä kertaa minäkin pukeuduin aika kevyesti ja paikoitellen tuli jopa hiki kun missasin tarkoituksella muutaman bussin jotta saan käppäillä ja ihan vaan fiilistellä tätä kaunista ilmaa:)

Kävin moikkaamassa muutamaa tuttavaa, ystävää, joista valitettavasti kuulee nykyisin aivan liian harvoin. Toisella heistä oli tälläinen hellyyttävä nyytti mukanaan, viisi kuukautinen Kiara-Neiti. Joka muuten oli ihan todella hellyyttävä ja viihtyi oikeen mukavasti mun sylissä, hymyili eikä edes ikävöinyt äitinsä syliin. Ja vaikka heräsi päiväunilta niin ei edes itkua päästänyt. Hieman kitisi, mutta meillä nämä chihuahuatkin pitävät suurempaa mekkalaa joskus pahoina päivinä,haha.

Annika lähti takaisin Espanjaan, jossa asuu nykyisin ja voi että mä tenttasin sitä paljon. Mä heitin sille läpällä että tuun käymään sen luona ja se lupasi majoittaa mut. Se raukka ei taida tajuta että mä olin aika hemmetin tosissani:D Here i come! Ja Ira ja pikkuinen puolestaan istahtivat junaan ja matkaavat takaisin Seinäjoelle.

Aina kun kaverit saa lapsia niin sitä itse alkaa miettimään että mitä mä teen? Tai siis kun tuntuu että mun elämä rullaa paikoillaan ja kun joku kysyy mun tulevaisuudesta niin en oikeastaan osaa sanoa juuta-enkä-jaata. Tuntuu että päivät on samanlaisia ja elän vaan viikon kerrallaan. Kavereilla kun on lapset.. asuntolainat.. ja nää on mun mielestä asioita jotka merkitsee sitä että niistä on tullut aikuisia!

Mä oon 25-vuotias ja mustakin pitäisi tulla aikuinen? Mutta mä puolestaan teen kaikkeni että näin ei tulisi tapahtumaan. Välttelen vastuuta ja koitan siirtää kaiken aina "huomiselle". Koitan hokea itselleni että mun ei vielä kuulu tietää mitä haluan elämältäni tai mitä teen tulevaisuudessa vaikka faktahan on se että kello tikittää.. ja niitä päätöksiä pitäisi alkaa syntymään. Mä oon toisinaan niin hukassa itseni kanssa! Ehkä tämän asian ääneen sanominen saa mun niveliin liikettä ja mä vielä joskus tiedän mitä mä haluan mun elämältä, koska en jaksa uskoa että vaikka mä olen paljon nähnyt elämäni aikana ettäkö mä olisin nähnyt jo kaiken?

Nyt mulla sattuu ihan maha kun tuntuu että näiden asioiden tänne kirjoittaminenkin saa mut voimaan pahoin. Mä oon sellainen ihminen että kun alan tressaamaan jostain jutusta niin mä kanssa sitten tressaan sen kanssa. Ja nyt mä ilmeisesti tressaankin niinkin vaatimattoman asian äärellä: "Mikä on sun tulevaisuus?". Ah, onneksi mulla on vapaata tämä ilta, koska tää voi viedä ihan muutaman tunnin..

Love ya!

Eilinen "etsintäkuulutus" tuotti tänään tulosta..

Eilinen "etsintäkuulutus" auttoi ja olen juuri saanut käsiini sen kuvan. Jännä juttu että joku kerkesi tätäkin tarinaa jo epäilemään mun feikkaamiseksi ym? Tiedoksi teille anonyymit että tämä blogi kertoo minusta ja minun elämästäni ja toistaiseksi mulla ei ole tarvetta feikkailla näitä juttuja teille. Hyvää alkanutta viikkoa!

Minä & lukija:)

Sanoin just eilen duunikaverille että nykyisin on ihanaa kun kaiken löytää jos vaan jaksaa hieman etsiä, siis netistä. Olipa se sitten resepti lihapulliin, kadoksissa oleva ystävä tai vaikka järvenpään alepan edessä otettu yhteiskuva näiden tyttöjen kanssa. Google & Facebook, te teette elämisestä niin paljon helpompaa.

Joskus sentään piti nähdä hieman vaivaa.. nykyisin tiedot saa muutamaa nappia painamalla selville. Olen selvittänyt netistä mitä uskomattomimpia juttuja, paitsi yhtä juttua en koskaan löytänyt googlettamalla. Se oli eräs virolainen johon ihastuin työpaikallani ja tätä jatkui monta vuotta.. Nykyisin tällä asialla ei ole mitään merkitystä, koska en etsi häntä enää. Mutta silloin vuonna 2006-2007 se oli yhtä helvettiä, nimittäin se etsiminen. 

Kaikella on tarjoituksena ja ehkäpä mun blogini olisi sisällöltään joku aivan toinen jos silloiset googlettamiset olisivat tuottaneet tulosta ja ehkäpä kirjoittaisin nykyisin jotain vastaavaa:

" Tere köik ilusad kaksteist blogi lugejatele. Täna on olnud tore päev ja ma ärkasin kohutavalt hilja. Uus nädal ja uued väljakutsed. Mida teile on? "