Mä repsahdin ja olin viihteellä koko viikonlopun. Perjantaina namuiltiin ja lauantaina suunnattiin ihan vaan moikkaamaan kavereita Keravalle. Se reissu sitten venähti ja skumpat poksahti jälleen auki. Maanantait on aina sellaisia "paluu arkeen"-tyylisiä päiviä. Tuntuu että mistään ei oikeen saa kiinni ja kamala morkkis jyskyttää takaraivossa. Nyt tuleville kuukausille on jos minkälaisia kissanristijäisiä jälleen kalenterissa ja mä oon ihan kauhuissani että miten saan nyt yhdistettyä tähän muka työn 8-16. On tietenkin luonnollista että ihminen tekee töitä, mutta mulla on nyt vajaa vuorokausi aikaa päättää että onko 8-16 se mun juttu, koska huomenna alkaisi koulutus. Oon ihan paniikissa ja jotenkin tuntuu että mun kuherruskuukausi alkaa olemaan loppumaisillaan. Siinä missä mä rakastan tätä huolettomuutta.. mä myöskin kaipaan elämääni vihdoinkin jotain rytmiä. Plaa. Plaa.
Lauantai aamuna heräsin krapulassa. Kädet tärisee. Kuvaaminen ei oikeen luonnistu. Tukka mulla sentään oli hyvin, koska melkein tollonen se oli edellisenäkin iltana. Ollaan namuilun jälkeen menty grillille ja nyt aamulla mahaa vääntää ja hieman kaduttaa edellisen yön sikailut grillillä.
Ilmoille heitetään ajatus: "Tilataan pizzat". Joku pieni piru kuitenkin olkapäällä kehottaa heittämään vaatteet niskaan ja suuntaamaan kauppaan. Ostetaan ainekset kanarisottoon, joka oli muuten ihan mielettömän hyvä valinta. Yam. Ostetaan reissulla myöskin tulppaaneja. On kiva että kun itse on kuihtumassa krapulan mukana tuonelaan että edes joku osa kodissa on fressi ja kukkiva.
Pakollinen ruokakuva vielä instagramiin. Toisinaan ruoka kerkeää kylmenemään, koska siitähän on luonnollisesti saatava kuva verkkoon kaikkien nähtäville. Mä en tiedä koitanko mä todistella sillä että "hei täällä tehtiin mäkkärin sijasta ruokaa" vai pitäiskö toi laittaa vaan sairauden piikkiin että jakamisen tarve teille on ihan suunnaton? Instagramista löydät mut nimellä nikosaarinen .
Muutaman puhelun päätteeksi päätetään lähteä käymään Keravalla, koska en ole kotona niin joudun tyytymään kaapista löytyvään t-paitaan joka on sopivasti Ed Hardyn. Sopii Keravalle todella hyvin, koska siellä se on suurinta huutoa vielä vuonna 2013 vaikka täällä Helsingissä mut varmana käännytettäisiin baarista ulos jos menisin sinne tuon näköisenä.
Tää auto ei oo tänä talvena tainnut liikkua yhtikäs mihinkään ja mä jotenkin epäilen että kun kevät koittaa niin toi romu liikkuu seuraavaksi hinausautolla autojen hautausmaalle. En tiedä miks helvetissä tää kuva päätyy mun blogiin..
Saavutaan Keravalle. Ilta alkaa sillä että kaikki näpertää puhelimiaan ja on jotenkin ihan helvetin iloisia siitä että me ollaan saavuttu paikalle (ei). Saara on ostanut uuden puhelimen ja siirtynyt 2000-luvulle. Sen edellinen puhelin oli mustavalkoinen, näyttö pienempi kuin monen ihmisen rannekello ja sillä pysty kuulemma lähettämään multimediaviestejä, mitä mä en välttämättä usko. Nää tyypit on just ollu muutaman viikon Thaimaassa, kuuntelen innolla matkakertomuksia ja se vahvistaa sen fiiliksen. Mä lähden Joulukuussa sinne! Oon tässä nyt saanut heitettyä sivuun muutamia satasia ja ajattelin varata lennot heti kun halvat osuu silmiini. Matkaseura puuttuu ja houkuttelen näitä mukaan, toistaiseksi ne ainakin onnistu keksimään tekosyitä ettei muka lähtis mukaan.
Maunokin on siellä! Minttu on viety hoitoon, koska sillä on juoksut ja tää perhe ei nyt välttämättä halua lisää karvapalleroita sinne. Mauno on ihan vauva vielä, mutta on kuulemma päässyt jo jyvälle sen suhteen miten Minttu ehkä saataisiin raskaaksi. Onneksi meillä on kaksi narttua! Vaikka kyllähän nekin toisiaan kiimassa aina nylkyttää toisiaan, mutta onneksi ne ei voi saada pentuja tai jos ja kun on meidän koirista kyse niin mä en lainkaan ihmettelis..
Me kaivetaan kaapista joku uusi lautapeli jota ei vielä ole korkattu. Joukkueita, sääntöjä kerrataan melkeen tunti ennen kuin päästään pelaamaan. Mä olin selvinpäin kun me otettiin tää lauta kaapista, mutta ennen kuin ensimmäinen kierros alko niin mä olin humalassa. Te ette voi uskoa kuinka korkealla desibelit kävi tämän pelin aikana. Saatiin aikaiseksi vähintään kymmenen kinastelua ja muutama vaaratilanne. Mä rakastan lautapelejä, mutta kuten muistelinkin niin tällä porukalla nää on aina hieman riskialttiita..
Kruunattiin myös Miss. and Mr. Kerava. Toi kruunu kertokoon kaiken tarvittavan..
Korkattiin X:n kanssa meidän kuohuva jota oltiin säästetty melkeen 8 kuukautta! Viimeistään tämän pullon aikana me päätettiin että me ei varmana auton kanssa olla enää Stadiin lähdössä. Päätettiin siispä heittäytyä viihteelle. Ostettiin tämä viime vuonna Tallinnasta ja ilokseni kuulin että se reissu on taas tulossa! Osa noista oli jo varannut liput Viron suurimmille festareille ja mä meinaan niin lähteä mukaan. Viimeksi kolme päiväinen reissu oli ihan mieletön:) Ihanaa kun kalenteriin tulee juttuja joita voi alkaa odottelemaan.. sujuu tää arki paljon kivemmin ja nopeammin.
Mä rakastan noita tyyppejä! Kaikki sai alkunsa vuonna 2007.. kun meillä melkeen kaikilla oli sama työpaikka jonka kautta tutustuttiin. En varmana koskaan tule samaan yhtä kivoja työkavereita tai ainakaan yhtä monta, samasta paikasta. Ollaan koettu aikamoisia juttuja vuosien varrella ja jotenkin toisinaan tuun ihan kamalan surulliseksi kun mä oon nyt ainoo joka asuu täällä Helsingissä ja noi Keravalla. Matka taittuisi junalla 20 minuutissa, mutta jotenkin se on nyt hieman erottanut meitä & mä en oo ihan niin mukana enää niiden arjessa kun ennen. Eikä nekään tietenkään mun. Onneksi oikeat ystävät tunnistaa siitä että vaikka niitä ei näkisi kuukauteen ja sitten kun ne lopulta näkee niin pääsee mukaan ihan jokaiseen juttuun & ei todellakaan tunne olevansa ulkopuolella mistään. Ja tuntuu kuin mikään ei olisikaan muuttunut :)
Illan viimeinen kuva ennen kuin kamera menee laukkuun! Ollaan matkalla keskustaan. Tosiaan ihan hieman vahingossa päädyttiin mukaan, mutta onneksi päädyttiin.. sillä mulla oli ihan super-super-hauska lauantai. Perjantaita tietenkään unohtamatta. Hieman on morkkis, mutta toisaltaan mulla oli niin hauskaa että vittuakos tässä nyt Jeesustelemaan ja itseään sen enempää ruoskimaan.
Mitenkäs teidän viikonloppu meni? Ja kuulin villiä huhua että osalla koululaisista ois nyt hiihtoloma? Pitääkö paikkaansa? Mä olin aikoinaan hiihtolomalla riparilla ja se oli ehkä mun elämäni yks hauskimmista viikoista!
