Tulevaisuus?

Tänään on ollut aivan törkeen upee sää tuolla ulkona & ensimmäistä kertaa minäkin pukeuduin aika kevyesti ja paikoitellen tuli jopa hiki kun missasin tarkoituksella muutaman bussin jotta saan käppäillä ja ihan vaan fiilistellä tätä kaunista ilmaa:)

Kävin moikkaamassa muutamaa tuttavaa, ystävää, joista valitettavasti kuulee nykyisin aivan liian harvoin. Toisella heistä oli tälläinen hellyyttävä nyytti mukanaan, viisi kuukautinen Kiara-Neiti. Joka muuten oli ihan todella hellyyttävä ja viihtyi oikeen mukavasti mun sylissä, hymyili eikä edes ikävöinyt äitinsä syliin. Ja vaikka heräsi päiväunilta niin ei edes itkua päästänyt. Hieman kitisi, mutta meillä nämä chihuahuatkin pitävät suurempaa mekkalaa joskus pahoina päivinä,haha.

Annika lähti takaisin Espanjaan, jossa asuu nykyisin ja voi että mä tenttasin sitä paljon. Mä heitin sille läpällä että tuun käymään sen luona ja se lupasi majoittaa mut. Se raukka ei taida tajuta että mä olin aika hemmetin tosissani:D Here i come! Ja Ira ja pikkuinen puolestaan istahtivat junaan ja matkaavat takaisin Seinäjoelle.

Aina kun kaverit saa lapsia niin sitä itse alkaa miettimään että mitä mä teen? Tai siis kun tuntuu että mun elämä rullaa paikoillaan ja kun joku kysyy mun tulevaisuudesta niin en oikeastaan osaa sanoa juuta-enkä-jaata. Tuntuu että päivät on samanlaisia ja elän vaan viikon kerrallaan. Kavereilla kun on lapset.. asuntolainat.. ja nää on mun mielestä asioita jotka merkitsee sitä että niistä on tullut aikuisia!

Mä oon 25-vuotias ja mustakin pitäisi tulla aikuinen? Mutta mä puolestaan teen kaikkeni että näin ei tulisi tapahtumaan. Välttelen vastuuta ja koitan siirtää kaiken aina "huomiselle". Koitan hokea itselleni että mun ei vielä kuulu tietää mitä haluan elämältäni tai mitä teen tulevaisuudessa vaikka faktahan on se että kello tikittää.. ja niitä päätöksiä pitäisi alkaa syntymään. Mä oon toisinaan niin hukassa itseni kanssa! Ehkä tämän asian ääneen sanominen saa mun niveliin liikettä ja mä vielä joskus tiedän mitä mä haluan mun elämältä, koska en jaksa uskoa että vaikka mä olen paljon nähnyt elämäni aikana ettäkö mä olisin nähnyt jo kaiken?

Nyt mulla sattuu ihan maha kun tuntuu että näiden asioiden tänne kirjoittaminenkin saa mut voimaan pahoin. Mä oon sellainen ihminen että kun alan tressaamaan jostain jutusta niin mä kanssa sitten tressaan sen kanssa. Ja nyt mä ilmeisesti tressaankin niinkin vaatimattoman asian äärellä: "Mikä on sun tulevaisuus?". Ah, onneksi mulla on vapaata tämä ilta, koska tää voi viedä ihan muutaman tunnin..

Love ya!