Känkkäränkkä kävi kylässä...

Eilinen meni ihan vaan kotona. Ainoa että poistuin tästä asunnosta kello 19.40 hakemaan ruokaa kaupasta, koska olin siihen asti istunut koneella hoitamassa hommia ja ainoa mitä olin saanut suustani alas ennen iltaa oli kolme kuppia kahvia. Kiukuttelin itsekseni ja meinasin jo yhdessä kohtaan skipata kauppaan lähtemisenkin etten vaan hauku myyjiä tossa lähikaupassa (tahattomasti tai tahallisesti). Nää on sellaisia päiviä etten sais jäädä yksin kotiin, mutta toisaltaan mä tarviin aina toisinaan tommosen "viilletään ranteet auki"-päivän,koska sitten varmana osaan arvostaa tulevia päiviä hieman enemmän. Tähän konkurssiin sitten vielä sain vittumaisen viestin eräältä kaverilta ja päätin heittää hanskat tiskiin & todeta että ei oo mun päivä. Jouduin laskemaan sataan..ehkä tuhanteen.. ennen kuin lopulta uskalsin astua tosta ovesta ulos.

Mietin pääni puhki mitä mä alan tekemään mun elämäni kanssa ja se nyt on ehkä se suurin ongelma mikä tässä mun arjessa on. En jaksa siitä kamalasti puhua, koska sitten se tulee vaan enemmän mieleen ja en todellakaan oo sellainen ihminen että jaksaisin valittaa ja hakea huomiota surkuttelemalla miten elämä potkii päähän ja kaikki asiat on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip.

Todellisuudessa mulla on asiat ihan hyvällä mallilla. Mulla on tässä ympärillä tuhansilla euroilla kamaa, mä järjestän vaikka pihakirppiksen jos alkaa näyttämään siltä että en löydä mieleistäni työpaikkaa tai jos mun rahat nyt ihan oikeasti loppuu niin mä alan sulattamaan tota lunta ihmisten pihoilta hiustenkuivaajalla. Mä oon sellanen ihminen että keksin aina ratkaisun, harmi vaan että oon sellainen ihminen että pitkitän näitä ratkaisuja aina sinne viimeisille metreille asti. 

Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon että silitin perjantai iltana mun liivin suoristusraudalla ja venytin sitä liiviä kaikilla raajoilla joita mun kehostani löytyy ja nojasin vartin verran seinään. Kuulostaa helvetin hullulta, mutta oisko ittelläs tullut mieleen? No se liivi ei suoristunut ja mä sitten lopulta kai hukkasin sen Namuun jossa sitä kannoin käsissä, koska muut sano että se on niin ryppynen että sen kanssa ei kehtaa kuulemma kulkea. Vaikka mun mielestä se oli just cool. Niistä kohdistahan se oli ihan kamalan suora ja palanut mihin se mun suoristusrauta yletty. 

Tein kasvonaamion sillä en uskaltanut mennä kylpyyn ilman sitä. Mä olin ihan varma että hukuttaisin itseni tai jotain. Ja en todellakaan haluaisi tulla löydetyksi tämän näköisenä tuolta ammeesta joten pelasin varman päälle. 

Se on sellainen juttu että kun vituttaa, niin vituttaa ihan kaikki. Mua ärsytti siellä kaupassa ihan kaikki. Joku mies joka notku karkkihyllyllä ja luki pussien takaa tuoteselostuksia. Pelkäsi varmaan että niistäkin löytyy hevosenlihaa? Mua vitutti suunnattomasti että mua vastaan käveli mies kauppakassin kanssa ja se näytti muuten ihan fiksulta, mutta sillä oli kädessään siideri. Lisäksi harmaita hiuksia aiheutti se että siellä kaupassa joku käveli monot jalassa ja se oli tuossa hiihtämässä & sen kuuli koko kauppa kun se kerto että nyt on hyvä keli suksia. Meinasin huutaa sille että suksi seuraavaksi vittuun. En kuitenkaan viitsinyt. 

Mä tunnen itseni ja nää maanantait on mulle aina hieman sellaista selviytymistä. Onneksi nyt ollaan tiistaissa ja minäkin olen liikkumassa tänään ulos asunnosta, näkemässä kaveria ja miettimässä kuinka pelastaisin maailman.. eiku helvetti.. siis itseni! Asiat tärkeysjärjestykseen. 

Kuten eilen joku anonyymi tiesi kertoa kommenttinsa kanssa:

oot elämässäsi. täysin hukassa. sä biletät.ja meet sinne tänne. kesimällä keksit, elämisen,olemisen syitä.mielestäni, sä et muuta oo elämästä saanut,kuin särkyneen sielun.ja riutuneen ruumiin, menes kulta itteesi, ja laita elämäsi kuntoon,

Joo ja te ette edes halua tietää millaisen tukkapöllyn ton kommentin kirjoittaja ois eilen saanut jos se ois osunut mun silmille. Tänään tyydyn vaan toteamaan että ompa köyhä elämä kun pitää muiden menoista ja tekemisistä kantaa huolta.

 Parempaa ja ihanempaa tiistaita kaikille! xoxo