Toisinaan on vaikea kuvitella että asun todellakin Helsingissä. Muistan nuorempana katsoneeni salattuja elämiä ja hokeneeni itselleni: "Vielä joskus minunkin elämäni on tuollaista". En tiedä mitä tarkoitin tuolla ilmaisulla.. Naapurissa nainen joka murhataan, kuten salkkareissa Tyyne Puustinen? Vai että kaikki naapurit ovat sukua toisilleen ainakin jonku serkun kautta? Tai että minulla on suhde sekä isään että sen poikaan?
Täällä mä nyt kuitenkin asun ja olen vallan tyytyväinen kaupunkiin. En voisi kuvitella asuvani missään muualla. Naapurissani ei ole ainakaan tiettävästi tapettu ketään, eivätkä täällä naapurit edes moikkaa toisilleen ..joten on vaikea uskoa että he olisivat minulle sukua, eikä minulla ole suhdetta isään ja sen poikaan, mutta elämä täällä pääkaupungissa on kuitenkin juuri sellaista kun aina kuvittelin.
Tänään ajattelin tehdä itselleni täydellisen aamun, täydellisen aamupalan kanssa, täydellisellä parvekkeellamme.
Leivät juustolla, kananmunalla, tomaatilla ja pekonilla. Kyytipoikana kahvi & ihana tuoremehu.
Uskomatonta että vielä tähän aikaan vuodesta pystyn oikeasti olemaan parvekkeella pelkissä boxereissa. Aurinko lämmitti niin ihanasti ja kun suljin jokaisen lasin parvekkeelta en kuullut pihaustakaan tuosta kaupungista joka ei kai koskaan nuku? Viereiset talot eivät ole vielä saaneet uusia asukkaita, koska asumme uudella asuinalueella, joten työmiesten metelöinti ja räjähtely on arkipäivää aina 07-21 välisenä aikana.
Maukkaiden leipien tekemiseen kului aikaa ehkä just sen aikaa että kahvi kerkesi mukavasti tippumaan pannuun. Eli ei kovin kauaa. Pekonien paiston jälkeen oli vuorossa kananmunat. Sillä aikaa kun kananmunat paistu niin heitin pekonit talouspaperin päälle, jotta se imee niistä ylinmääräisen rasvan ja tekee niistä oikeen rapeat. Yam!
..En yleensä syö aamiaista, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Vaikka se aika pitäisi kyllä jostain nipistää sillä aamiainen on päivän tärkein. Ehkä mä otan tästä tavan vaikka näin vapaapäivinä? Tai sitten alan harjoittelemaan sitä että kello soi joka aamu sen 10 minuuttia aikaisempaa, milloin kerkeen sujuvasti tekemään jotain nopeaa ja maukasta. Jos jollain on tähän niksejä, niin saa ihmeessä ilmottautua & heittää kommenttia.
Siellä missä ruokaa.. hieman auringonpaistetta.. siellä myös ystäväiseni London! Tällä kertaa tytöille piti myydä: " Ei oota" ,koska pekoni ei välttämättä oo se heidän paras mahdollinen aamiainen.
Musta tuntuu että täydellinen aamiainen tekee koko päivästä täydellisen. Eli suosittelen. Nyt mulla on energiatasot kohdillaan ja olen valmis pitkälle lenkille yhdessä koiriemme kanssa. Tytöt pääsee hieman peuhaamaan lehtikasoihin ja mä pääsen nollaamaan ajatuksia. Luonto on ihmeellinen asia. Ja kaikille teille kehän ulkopuolisille tiedoksi että kyllä täällä, "kaupungissa joka ei koskaan nuku" on myös luontoa. Se vaan ei ehkä tule vastaan heti ulko-ovelta, mutta se on mukavan matkan päässä asunnolta & siellä on samanlaisia puita kun teillä, siellä on samalla tavalla rusakon paskaa. Ainoa poikkeus että koiria ulkoilutetaan tyylillä ja itseään on edustettava aina.. koska koskaan ei voi tietää kuka tulee vastaan. Ainiin.. siinähän se eroavaisuus tulikin. Meitä vastaan saattaa joku kävellä lenkkipolulla.. ja se joku ei ole hirvi ;)
XOXO
Hahaha aivan ihana postaus :DD
VastaaPoistaKiitoksia Santewi :) <3
VastaaPoistaSä kirjotat tosi kivasti joten tekstiä on kiva lukea (: Saanko kysellä tarkennusta, että ketä näillä tytöillä tarkotat?
VastaaPoistaMoi Lotta ja kiitos kommentista :) Tytöillä tarkoitan koiriamme.. Londonia ja Milanoa :)
VastaaPoistahah mut ontää maailma suhteellisen pieni ku minä eli kommentoija asun sun sukulaisten (Ansun ja Mirjan) naapurissa :> pyhämaassa siis.
VastaaPoistasulla on oikeesti tosi kiva blogi ja sitä on kiva lukea! :) käy kurkkaamasas munki blogia, jos vaan ehdit. :--)
VastaaPoista