keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Himos!


Jee! Ollaan selvitty vuoteen 2013 vaikka pakko myöntää että mä ihan hieman salaa jopa toivoin sitä maailmanloppua tuossa joulukuussa. Ei sillä että olisin jotenkin kyrpiintynyt elämääni, mutta oishan se nyt ollut siistiä kokea yksi maailmanloppukin tähän elämään,ha-ha.

Mä tosiaan pyörittelin vielä maanantaina kello 17 eri vaihtoehtoja päässäni että missä me nyt ollaan kun vuosi vaihtuu. Mun pahin pelkoni oli että se tapahtuu autossa, jossain päin suomea. Se ei ihan hirveen kaukana ollutkaan, sillä lopulta saavuttiin Himokselle vain 54 minuuttia ennen kuin kello löi 00.00. Mökki oli aika suolaisen hintainen ja varsinkin kun oltiin paikanpäällä se kolmetoista tuntia, mutta oli kyllä ihan kivat paardit joten kerranhan se vaan kirpasi.

 
 
Mun mielestä tässä on ehkä viime vuoden hilpein kuva. Tarinahan meni niin että matkalla Himokselle.. ystäväni Melina onnistui hukkaamaan lompakkonsa. Meillä on pieni käsitys siitä että jollekkin ABC:lle se mahdollisesti jäi. Tai sitten vaihtoehtoisesti se jäi automme katolle josta se sitten on tippunut, luoja yksin tietää mille tielle! Me jauhettiin tästä muutama tunti ja Melinan suurin pelko oli että se ei pääse baariin, koska lompakossa oli myös hänen paperit. Onneksi mä oon tunnettu siitä että ratkaisen ongelmia hieman jopa vahingossa. Leinan harjasta otetut hiukset muokkasin viiksiksi ja päätettiin että jos Melina ei pääse omalla naamalla baariin niin sitten kokeillaan noita viiksiä, koska karvoitus kasvoillahan tunnetusti vanhentaa. Meiltä ei kysytty papereita ja viiksiä ei tarvittu.
 

 
Vaikka me oltiin mökillä vain muutama tunti ennen kuin Arin kyydillä siirryttiin Himos Areenalle niin onnistuttiin hieman kuin pikakelauksella tekemään kaikki tarvittava. Juomaan mielettömät pohjat, syömään itsemme ähkyksi, ampumaan muutamat raketit, perinteiset itku-potku-raivarit (..meitsi hoitaa!) ja mitä vielä? Ari oli siis maailman ihanin taxikuski joka ei varmana koskaan unohda meitä vaikka kuinka haluaisi. Joten joskus jos menette Himokselle niin kysykää Aria & sanokaa terveisiä meiltä.
 
"Me ollaan Jämsässä" eli mitä tahansa voi tapahtua. Tää taisi olla meidän loppuyön hokema. Pahoittelut kaikille teille ihanille jotka ette enää hieman ennen valomerkkiä päässyt meidän lähelle, koska mehän kuitenkin oltiin "Jämsässä" ja mitä tahansa voi tapahtua. Eli vahingot piti eliminoida. Ei ehkä aukee teille, mutta että meillä oli hauskaa!
 
Sit perään pieni etsintäkuulutus. Jos näit meidät baarissa ja sulla on valokuvia siitä niin voitko ystävällisesti lähettää ne osoitteeseen: nikojuhanisaarinen@gmail.com Ihan vaan siksi että mä haluan nauraa itseni hengiltä uudestaan....ja uudestaan.. Ok, tack!
 
Mutta mitäs te lukijat teitte?
 

10 kommenttia:

  1. Istuin kotona ja nautin aikuisten toilailusta :D

    VastaaPoista
  2. Kävelin 6km kaatosateessa, jotta pääsin susirajan takaa kylille katsoo raketteja ja takaisin kotiin, nukuin kahden miehen välissä kolmen istuttavalla sohvalla ja meinasin kuolla kauhuleffoille. Oksensin ja tunnen myötätuntokrapulan edelleen päässäni. Menin nukkumaan 1.1. kello 09:30 ja heräsin tänään 11:23.

    Ja kaikki tämä ihan oikeesti selvin päin.

    VastaaPoista
  3. Pidin koirasta huolta kotona, se on niin säikky et sitä on pidettävä kainalossa tärisemässä :P Kuoharit illalla ja pienet lupaukset tälle vuodelle. Siinäpä se. :)

    VastaaPoista
  4. ONKO TOI SAMPO? :OOOOO

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. idiootti luuli salkkareiden sampoks HERÄÄ sen oikee nimi ei oo sampo

      Poista
    2. Se seurustelee Leinan kans..

      Poista

http://nikojuhanisaarinen.blogspot.com