Odotetaan seuraa..ehkä seuraavaan elämään?

Istun ruokapöydässä tabi kädessä ja bloggaan, koska tää nälkä on sietämätön. Harmi että tortillapohjat unohtu ostaa, ruokaseura puuttuu vielä ja mä näytän melkein siltä että joku voisi luulla että oon just herännyt itä-helsingin roskalavalta. Tosiasiassa oon hieman kipee ja en jaksanut kammata naamaani kun kävin lähikaupassa. Pipo päässä ja kasvot käärittynä kaulaliinaan. Tää puolestaan puhuu sen puolesta että mä tosiaan asun idässä ja uskontoni on muuttunut..mutta ei. Ok, lopetaan taas..joku ei kuitenkaan ymmärrä mun läppää ja anonyymit suorastaan kiehuu kuten vasta pannulta otetut maissit. Kyllä, tein ruuan melkein kokonaan itse. Avasin säilykkeet, heitin pannulle ja sen jälkeen asettelin ne tosi kauniisti esille tohon pöydälle.

Nää on nää maanantait..