perjantai 15. helmikuuta 2013

Vuodatus!


Eilisen päivän kruunasi ehdottomasti Hannan vierailu mun luona. Jos joku olisi vuonna 2008 sanonut minulle että vietän viisi vuotta myöhemmin iltaa yhdessä Hannan kanssa ja vielä Ystävänpäivänä, olisin nauranut päin kasvoja ja kysynyt väitteen esittäjältä että pitääkö hän minua hulluna? Olin juuri saapunut Big Brother -talosta ja muutamassa päivässä minulla oli takataskussani työsopimus maikkarille & elin jonkinlaisessa horroksessa. Tuntui että ympärilläni tapahtui todella outoja asioita ja ihan jokaisen ihmisen huulilla tuntui olevan "BB-Niko". Astellessani busseihin, metroon, kauppakeskuksiin jokaisen ihmisen katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Osa sääli minua, osa oli innoissaan että tositv-talosta häädetty asukas oli nyt heidän keskuudessaan, vapaata riistaa ja täysin puolustuskyvyttömänä. Kameroita kaivettiin taskuista, yhteiskuvia otettiin, nimmareita kirjoitettiin ja kysymyksien märää ei kukaan voinut enää edes muutaman päivän jälkeen laskea. Se oli suorastaan outoa, hämmentävää, noloa, epämiellyttävää, mutta samalla myös "ihan kivaa".


Noihin aikoihin muutamat tytöt alkoivat seuraamaan minua lähes kaikkialle minne menin. Ja näiden tyttöjen joukossa oli myös Hanna. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut minä, vaan hän oli ryhmäpaineen vuoksi mukana ja ihan vaan "hengaili" muun joukkion kanssa. Se oli herttaista, mutta samalla äärettömän raskasta. Puhuin tyttöjen kanssa vain velvollisuudentunteesta, koska olivathan he tunti kaupalla odottanut minua maikkarin pihalla milloin päivällä ja milloin aamuyöllä. Tuntui että olin heille velkaa sen muutaman minuutin jonka jäin heidän kanssa juttelemaan, ottamaan yhteiskuvia ja vastaanottamaan heidän lahjojaan ym. Tätä jatkui pitkään ja jossain vaiheessa "oikeat ystäväni" alkoivat painottamaan minulle kuinka minun tulisi vetää raja johonkin. Minun ei tosiaan tarvisi pysähtyä jokaisen kadulla minut tunnistaneen ihmisen kanssa juttelemaan ja minulla oli oikeus jatkaa normaalia elämääni. En kuitenkaan varmana koskaan ihan kokonaan onnistunut tässä. Meni muutamia kuukausia ja tuntui että annoin itsestäni ihan kaiken, ihan kenelle tahansa kuka vaan tuli juttelemaan minulle. En osannut kieltäytyä mistään ja minua vedeltiin naruista kuin pässiä. Huomasin olevani mitä ihmeellisimmissä tapahtumissa, tilanteissa, otsikoissa ja mitä vielä. Olin juuri täyttänyt 22-vuotta ja loputtomalta tuntuva huomio sai minut myöhemmässä vaiheessa käyttämään sitä myös hyväkseni ja aivan väärin. Laitan sen aina nuoruuden, typeryyden ja tietämättömyyden piikkiin. Eihän ketään ihmistä voida kouluttaa siihen että miltä tuntuu olla Suomen mittakaavassa aika suurta huomiota saanut ihminen siihen aikaan.


Lopulta loin itseni ympärille suojamuurin, joka minulla on vielä tänäkin päivänä. Uusiin ihmiseen tutustuminen on äärettömän haastavaa minulle, päällisinpuolin katsottuna varmana valtaosa pitää minua ylimielisenä, mutta se varmana oli aikoinaan se asia jota lähdin hakemaan toiminnallani. En kertakaikkiaan halunnut elämääni uusia ihmisiä. Toivoin että ihmiset unohtaisivat minut, eivät koskaan enää katsoisi minua säälien/ihmetellen/kadehtien/utelijaina, eivät huutelisi perääni kaupungilla ja antaisivat minun yksinkertaisesti vain olla. Se ei onnistunut ja vielä tänäänkin mulla on periaatteessa hieman samoja toiveita päässäni aina toisinaan & sitten taas toisaltaan olen oppinut elämään tämän kaiken kanssa, se tuntuu normaalilta ja eihän sille oikeastaan mitään mahda. Enemmän outona pitäisin sitä jos tänään menisin keskustaan ja en kertaakaan kuulisi kuinka takanani kuiskutellaan: "Tossa meni se BB-Niko".

Hanna toi eilen myös Lunan mun luokse <3

Vuodet kuitenkin vieri ja jotain ihmeellistä tapahtui vuonna 2012. Hannasta tuli jotenkin ihmeellisesti yksi mun parhaimmista kavereista ja itseasiassa viime kesänä vietin juurikin hänen kanssaan aikaa kaikista eniten. Ystävyys onkin siitä ihmeellinen ja ihana asia että koskaan ei tosiaan voi tietää mitä tapahtuu. Kuka tahansa voi astua sun elämään ja tehdä susta maailman onnellisimman. Käsittämätöntä. Tämä tarina vaan siksi että käsittäisitte hieman miten järjetön yhtälö meillä oli käsissämme, mutta toisinaan pitää vaan luottaa.. ja antaa ihmisille mahdollisuus. 

Moni (aivan liian moni) haaveilee julkisuudesta ja huomiosta nykyisin. Se on ihan ymmärrettävää, koska nykyisin nähdään mitä uskomattomimpia "tuhkimotarinoita, kuinka ihmiset nousevat uutiseksi yhden yön aikana. Muistakaa kuitenkin että se tuo aika paljon haasteita elämään ja niiden kanssa tasapainottelu voi tuntua joskus niin raskaalta että lopulta hukkaa hetkeksi itsensä ja herää siihen kysymykseen: "Kuka minä oikeasti olen ja mitä ihmiset minusta haluavat, oikeasti?". Joudun aina uuden ihmisen kohdatessani pohtimaan miksi hän lähestyi minua ja mitä hän haluaa minusta? Ja se tärkein kysymys: Olenko hänelle Niko Saarinen vai median kautta luotu hahmo nimeltä "BB-Niko". 

Hanna muisti ystäväänsä ihanilla lahjoilla. Nyt niitä ei vaihdettu maikkarin bussipysäkillä vaan mun yksiössäni ;)

Olen kuitenkin maailman onnellisin siinä mielessä että minulla on äärettömän ihana ystäväpiiri & uskallan luottaa heihin 110%. On paljon niitä ihmisiä jotka olivat elämässäni ennen taloon menoa ja paljon on tullut myös ihania ihmisiä elämään talon jälkeen. Olenkin tyytyväinen että olen osannut toisinaan hellittää suojamuuriani ja saanut napattua todellisia aarteita elämääni. Muutamien kohdalla väistämättä kamppailen sen suhteen että en tiedä miksi he ovat elämässäni ja mitä he minusta haluavat. Voi olla että vuosienkin jälkeen otetaan turpaan ja kovaa. Ystävyys ei voi perustua siihen että "kiva hengailla telkkarista tutun kasvon kanssa" tai se ei saa olla mittari sille että on kiva kertoa tuntevansa minut. 


Voisin jatkaa kirjoittamista loputtomiin, mutta huomaan että tekstini on menossa jo hyvinkin henkilökohtaiseksi ja tässä vaiheessa mun on jälleen tasapainoteltava. Voisin kertoa teille milloin sain viimeksi orgasmin. Se ei olisi minulle ongelma, mutta valitettavasti huomaan turhan usein että tätä blogia luetaan myös muutamissa uutistaloissa, joka asettaa mulle tietyt rajat tähän bloggaamiseen. Haluasin kertoa teille mitä milloinkin, mutta suojamuuri valitettavasti astuu esiin ja toisinaan on parempi olla vain hiljaa. Ne narut on edelleen minussa kiinni, kuten vuonna 2008. On kuitenkin ihana huomata että vuonna 2013 niitä naruja voi itse vedellä ja enää ei tarvi pässinlailla juosta kun muut vetelevät niitä naruja sinun puolestasi. 



Katoin juuri loppuun Gossip Girlin 5.kauden jonka Discshop.fi  -verkkokauppa (*sis.mainoslinkin) lähetti minulle. Arvatkaa jäikö se jännään kohtaan? Tälläinen draama oli just nyt kaivattua, koska tajusin että mun elämähän on aika normaalia tuohon sarjaan verrattuna.. No joo, se tosiaan on sarja mikä tekee asiasta ymmärrettävän. Tää sentään on oikeasti yhden ihmisen elämä josta ei suuret tunteet ja draama näytä koskaan loppuvan. Olen 25-vuotias! Pitäisikö tässä pian alkaa jäämään eläkkeelle?

Tämä postaus on omistettu Hannalle ja ihan jokaiselle mun ystävälle. Ootte uskomattomia <3 kiitos.

6 kommenttia:

  1. Hieno kasvutarina. Toivon, että olen jossain siellä sun ystävälistalla - edes se viimeinen?

    Nuo kokemasi paineet johtuu varmaan siitä sun supersuosiosta silloin BB 2008. Olisit niin voittanut sen koko homman sinä vuonna.

    VastaaPoista
  2. Oi, ihana teksti, ja hieno tarina! Oot niin ihailtavan aito, ja kirjoitat hienolla tyylillä. Siun blogi pelastaa aina huonoimmankin päivän, kiitos siis tuhannesti siitä, että jaat elämääsi meidän kanssamme c: Vaikken sinuu henkilökohtaisesti tunnekaan, oon todella iloinen ja onnellinen siitä, että siulla on niin hyviä ystäviä. Kaikkea hyvää ja paljon halauksia siulle! ♥

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjotettu postaus Niko !
    Itse katsoin 5kauden kans loppuun tos kuukausi sitte ja mun mielestä se oli aika outo...kaikki hyvä mikä siinä rakennettiin tuhottiin. Toivottavasti 6 kausikin tulee mahd. pian ;)

    VastaaPoista
  4. Gossip girl on Dan Humphrey
    xo xo Gossip girl

    VastaaPoista
  5. ♥ my love!! Hih. Instagay#instahub#instamood#gaymam#sex#hot

    VastaaPoista
  6. Sä oot vaan ni ihan huippu.. aina tykänny susta :) <3
    pysy sellaisena kuin olet <3
    ja se on kyllä upeaa kun sulla on hyviä ystäviä. kandee pitää kiinni niistä.

    Mahtava teksti kyllä..kiitos <3

    jotenki susta vaan huokuu sellanen aitous <3 ihanaa <3 kiitos <3 *hali*

    VastaaPoista

http://nikojuhanisaarinen.blogspot.com