keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Toivepostaus: London!


Kyselette hurjan usein meidän koirien perään eli Londonin ja Milanon. Ajattelinkin että voisin tehdä molemmista neitokaisista (taas) erikseen postaukset. Aloitetaan vanhemmasta tapauksesta eli Londonista.


London sai nimensä vuonna 2008 Big Brother talossa ennen kuin edes tiesin koko olennosta. Päätin että jos joskus otan koiran tulee sen nimeksi London. Tosin en koskaan ollut ottamassa koiraa ja siksi olikin hauska heittää ilmoille hieman "erinlaisempi" nimi. Kun tipuin BB:stä elämäni oli aikamoisessa muutosvaiheessa. Biletin paljon ja eräänä iltana päädyinkin muutaman toimittajan kanssa samaan ravintolaan. Siellä sitten heitettiin ilmoille ajatus: "Jos saisit määrän X rahaa käytettäväksi, mitä ostaisit sillä?". Vastasin että chihuahuan. Siitä se sitten lähti.. Vajaa kuukausi ja mulla oli koira joka oli syntynyt vain kaksi päivää sen jälkeen 1,5 kilometrin päässä BB-talosta kun olin astunut taloon. Uskon kohtaloon ja tämä oli sitä. 


Alunperin minulle kaavailtiin valkoista pentua eräästä kennelistä. He eivät kuitenkaan halunneet koiraa "julkisuuteen",koska sillä oli pieni virhe korvassa ja rodusta ei haluttu antaa väärää kuvaa julkisuudesta. Kuulostaa naurettavalta, mutta näin se vain meni. Lopulta sitten kuin vahingossa löysimme tämän neidin. Sovin jo heti alussa että Londonin kenneliä ei paljasteta koskaan missään ja vuosien saatossa se onkin unohtunut myös itseltä.. Tyttö on kuitenkin paperillinen ja sirua myöden valioyksilö! 


Tässä on Londonin lempilelu. Tuo luu suussa se kulkisi vaikka vuorokaudet ympäriinsä. London rakastaa pieniä leluja ja etsii heti käsiinsä sellaisen kun joku astuu ovesta sisään. Tyttö haukkuu kun ovikello soi, mutta muuten se on kiltti kuin mikä. 


Meidän elämä ei ole koskana ollut "normaalia". Kun otin koiran niin mun on pakko myöntää että en ollut siihen valmis. Keikkailin ympäri suomen, tein maikkarille öisin töitä, nukuin pitkin päivää, tein toista työtä ja ravasin kaikissa kissanristiäisissä jota tämä kaupunki minulle tarjosi. Sattumalta näihin aikoihin ystäväni Jenni muutti hetkellisesti minun luokseni ja ilman häntä en olisi koskaan selvinnyt tästä kaikesta vastuusta jota koiran ottaminen oikeasti vaatii. Londonia ei oikeastaan koskaan koulutettu mitenkään, koska enhän mä tietänyt koirista yhtikäs mitään. Jotenkin ihmeellisesti tää tyttö on oppinut olemaan maailman kultaisin. Se jopa tanssii kun sitä käskee tanssimaan. Nousee takajaloilleen ja pyörii. En todellakaan tiedä mistä on moisen taidon oppinut. Ehkä se seurasi sivusta meidän bileitä aina Keravalla aikoinaan..?


London on siskonsa Milanon (..joka ei siis oikeasti ole sen sisko, mutta silleen mielikuvitus sellainen) kanssa kuin yö ja päivä. Tosin pakko sanoa Milano on ottanut ihan todella paljon mallia Londonista joissain jutuissa ja vanhempana siitäkin on tullut hieman enemmän Londonin kaltainen. London nukkuu ja hakeutuu aina peittojen alle, kun taas Milano ei tehnyt tätä pentuna koskaan. Nykyisin kuitenkin aamuyöllä saattaa huomata että myös Milano on tehnyt pesänsä peittojen alle. London ei kerjää ruokaa tai kerjää, mutta silleen salakavalasti kun taas Milano on sellainen että se saattaa hypätä sohvalla syliin jos syöt siinä jotain. Eroavaisuuksia löytyy ja se onkin ihanaa, koska jokainen eläin on yksilö & se pitääkin aina muistaa kun hankkii lemmikkejä. London oli maailman helpoin ja kun me otimme Milanon, meinasimme että pääsemme yhtä helpolla.. mutta ei.. 


London sai jo pienenä nimen Lilliputti, josta muotoutui myöhemmässä vaiheessa Lilli. Varmana johtunee siitä että neiti on sitä kahden kilon luokkaa. Mä koitan aina puhutella sitä Londoniksi, mutta kyllä on pakko sanoa että enemmän sitä varmana Lilliksi sanotaan. London taitaa tulla aina silloin suusta jos se on tehnyt jotain pahaa. Vaikka eihän se tee koskaan mitään pahaa? Juurihan sanoin että se on maailman kiltein? On toki, mutta myös maailman itsepäisin koira. Ottaa helposti itseensä jos esim. ei ota syliin, päästä sänkyyn tai mitä vielä. Londonin heikkous on muovipussit. Jos lattialla on muovipussi (..ja niitä yleensä on, koska heittelen ostoksiani ympäri asuntoa aina ilman että otan niitä pussista pois) niin London kyllä menee ja kusee päälle. En tiedä miksi? Ei se sitä tee muuta kuin yöllä. Eikä aina silloinkaan. Joku voisi sanoa että ompa fiksu tyttö, koska pihallakin kun ollaan ja jos maassa on roska, isompi lehti, tölkki tai mikä tahansa hieman normaalista poikkeava niin London kusee sen päälle.

London tottelee myös nimiä: Mamman-mussu, Kusirotta, Möömi, Nti. Saarinen, Mummeli, Muslimi-Mummo.. ja mitä näitä nyt kaikkia on. Oon maailman paras keksimään nimiä ja lauluja näille koirille.

Laulan kyllästymiseen asti tätä samaa laulua koirille (..tää ei tietenkään oo niin hauskaa kun ette kuule säveltä tähän): 

"Lillihän on iloinen.. kohta kolme kiloinen, tietää kyllä itsekkin kun alkaa hommat luisumaan" Ja sitten tää jatkuu aina eri sanoilla ym. Jos koirat osaisi puhua niin mä luulen että ne ei varmana laulaisi mun mukana vaan käskisi mun tukkia turpani. 


London on saanut maailman parhaan elämän mitä pienelle koiralle voi suoda. Sitä rakastetaan ja hellitään aivan käsittämättömän paljon, kuria tietenkään unohtamatta. Sanoin usein että Londoni on pelastanut minun elämäni ja se varmana on totta. Kyllähän koira tasapainottaa elämää ja laittaa siihen jonkinlaista rytmiä. Usein mietin että mitä kun tämä pieni suloinen tapaus kuolee. Se tulee olemaan minulle varmana yksi maailman vaikeimmista tapauksista. En kuitenkaan halua liikaa murehtia moisia vaan koitan elää kaikki ne vuodet ja päivät joita meille on yhteisiksi suotu. Faktahan on kuitenkin että me kaikki jotka otamme koiria tiedämme takaraivossamme että niiden aika täällä maailmassa ei ole useita kymmeniä vuosia. Onneksi chihuahuat ovat suhteellisen vanhoiksi eläviä ja Londonin tapauksessa kun tyttö on aina ollut täysin terve niin ei ole mitään pelättävää :)


Aina ei ole Londoninkaan elämä helppoa.. 

-London joutui kerran muutaman puliukon ryöstön kohteeksi erään kaupan eteisessä jossa se oli viettänyt vain muutaman minuutin ennen tapahtumaa. Onneksi vartijat huomasivat tämän ja hälyyttivät X:n paikalle ja lopulta London saatiin heidän povitaskusta pois. Maailman kiltein tyttö heilutti häntäänsä kaappareiden sylissä. Tämä oli vika kerta kun tyttöjä jätettiin mihinkään ilman valvontaa. En voi muutenkaan sietää sitä että ihmiset seisottavat koiriaan esim. pakkasilla kauppojen pihoilla ulvomassa. Itsekästä ja surullista. 

-Leikkasin Londonin kynsiä pienenä ja vahingossa osuin verisuoneen. Säikähdin niin paljon verta että myös koira säikähti sitä. Sen jälkeen touhu on ollut tuskallista ja olemmekin suosiolla käyttäneet häntä aina eläinlääkärissä. Viime viikolla tähän toimenpiteeseen tarvittiin kolme ihmistä ja kuonokoppa. Huudon määrä on niin valtava että itse en pysty olemaan samassa rakennuksessa silloin, koska menen paniikkiin.

-Londonin ensimmäiset kuukaudet talvella olivat helvettiä. Neiti ei tykännyt lainkaan ulkoilusta ja häntä piti kirjaimellisesti raahata perässä. Se oli jälkeenpäin mietiettynä ihan todella koomista, mutta siihen aikaan se oli kaikkea muuta. Seuraavana talvena neitokainen sai tossut, mutta voin sanoa että niiden kanssa se meno oli vielä koomisempaa. Nykyisin ulkoilut sujuu hyvin ja fiksu tyttö tietää vesisateella että pissat ja kakat tehdään ekan nurkan takana ja sen jälkeen kääntyy itsenäisesti ovelle ja haluaa takaisin sisälle. Arvostan! 


London rakastaa käydä saunassa toisinaan. Se myös on aivan hulluna kotiruokaan ja kerran vuodessa se saa kinuskikakkua hieman. Nämä koirat syövät oikeastaan mitä tahansa ja varmana jotain sellaisia juttuja joista joidenkin karvat nousevat siellä kotona pystyyn. Tottakai tässä vuosien saatossa kun Londonilla tulee elokuussa ikää 5 vuotta niin olen/olemme ottaneet selvää koirista ja rodusta ihan hurjan paljon. Ja kasvatamme nykyisin koiriamme parhaalla mahdollisella tavalla ja emme saata heitä mitenkään vaaraan, edes ruokavalion suhteen. Vaikka joidenkin linjaus on että koirille ei ihmisten ruuat kuulu. Mä olen sitä mieltä että jos pennusta lähtien opettaa koiran siihen niin sen elimistö kyllä kestää sen. Mm. London on oksentanut elämänsä aikana varmana alle kymmenen kertaa jos sitäkään. Se on niin terve ja helppo koira että luojalle kiitos. <3 

EDIT::/

Tein tämän postauksen varmana kuukausi sitten, mutta en kuitenkaan sitä koskaan julkaissut ja se onkin lojunut tuolla luonnoksissa siitä asti. Nyt kuitenkin blogissa on sen verran hiljaisempaa ollut että kelasin kaivella tuolta hieman materiaalia jota julkaista.. koska aivot ei nyt kykene luomaan mitään uutta.

PS. Ostetaan inspiraatio. Eiköhän se tästä. Milanosta ei ole luonnosta tehtynä, mutta kertokaa toki jos vastaava postaus kiinnostaa myös toisesta haukustamme.

34 kommenttia:

  1. Laita vaa samanlainen Milanosta ! :) Tää postaus piristi ankeaa bussissa istumista !

    VastaaPoista
  2. sun molemmat koirat on kyllä tosi sulosia :) tee myös toki milanostakin postaus!

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti Milano tarvii oman postauksen! Suloisia ovat! :3

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanan upee postaus !<3 Milanosta samanlainen :)

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti postaus toisestakin pikkusesta <3 sun koirat on niin suloisia ja voin sanoa ettå omatkin koirani on pelastaneet mut!

    VastaaPoista
  6. Voi vitsit kun ihana postaus. :) Mullakin on chihuahua ja vaikka se niin ihana välillä onkin niin välillä menee kyl hermot sen kanssa. :D En itekään muuten koskaan oo jättäny enkä jättäis omaa chihuani kaupan eteen odottamaan. Jos se on mukana ja käyn kaupassa, otan pikkuisen mukaan laukkuun, eikä sitä edes huomaa yleensä kukaan. =)

    VastaaPoista
  7. Kyllä Milanostakin täytyy tehdä! ;)

    Ihana postaus kyllä. Itsekkin otin oman ensimmäisen koiran Tammikuussa, ja kyllä, vaikka olin miettinyt asiaa pitkään, en silti koirakuumeessani pystynyt enää olla ottamatta koiraa. Ja huomasin, etten todellakaan ollut valmis sihen. Elämäntilanteenikin/Mielialani/suhteeni on muuttuneet niin rajusti koko koiran täällä asumisen aikana, että toivon vaan, ettei se ole vaikuttanut koiraan negatiivisesti. Lily on oikein kiltti koira, mutta pelkää jostain syystä lapsia ja joitain miehiä.

    Lily odotti ennen oikein nätisit kaupan pihassa aina, kunnes sitten viime lauantaina tämän kylän puliukko tuli katkaisemaan koiran hihnan. Koira oli kuulemma juossut äkkiä pakoon. Pelästyin aivan kuollakseni, mutta tapahtumalle oli onnellinen loppu kun Lily odottikin minua kotipihassa. :) En kuitenkaan enää aio jättää koiraa kaupan pihalle.

    VastaaPoista
  8. Luin tän London -postauksen tylsistyneenä bussissa, matkasta tuli heti paljon kivempi. :--)) Joo, samanlainen postaus toisestakin koirasta, tietysti.

    VastaaPoista
  9. Ihanaa että en oo ainut joka laulaa koiralle xD otettiin tossa 8vkoa sitten pentu ja lässytän ja laulan sille koko ajan :D ja ihana postaus :)

    VastaaPoista
  10. Milanostakin ! :)

    Kyllä varmasti voi antaa kotiruokaa koirille, typerää jos joku kauhistelee ettei muka voisi. :D Monipuolinen ruokahan on just hyvä juttu, elimistö tottuu kaikkeen.

    VastaaPoista
  11. Koirasi on aivan ihana ja lutuinen ja rakastuin kuviin ja juttuihin!

    VastaaPoista
  12. Oii tää oli ihana! <3 Oli kiva lukee tätä ku oli just tauko töissä.
    Ja jos sulla on vaan aikaa niin olis kiva jos tekisit sen videon niistä posteista, haluisin kuulla mitä mieltä olit siitä meidän postista! :)

    VastaaPoista
  13. Meidän (tai mun porukoiden) koiralla on sama ongelma tuon kynsienleikkuun kanssa. Vahingossa leikattiin verisuoneen ja nyt se ei kunnolla edes anna koskea tassuihin. :/
    Kyllä mun mielestä koiralle voi ihan huoletta syöttää kotiruokaa, kyllähän esim metsästyskoirille syötetään kaikki ruoka mitä ihmisillä yli jää. Tietenkään mitään todella mausteista ja sipulista ruokaa ei kannata antaa (sipuli ainaki raakana on myrkkyä koiralle) ja kaikki sitten ihmisten herkutki kannattaa jättää pois.

    VastaaPoista
  14. Vooi toi postaus oli niin ihana! Sulla on kyl ihana hauveli <3 tee ihmeessä Milanostaki! Pus :*

    VastaaPoista
  15. voi ihanuus London<3 mua ainakin kiinnostaa samankaltainen tarina Milanostakin!:)

    VastaaPoista
  16. Tee Milanostakin yhtä ihana postaus♥

    VastaaPoista
  17. Monesti eläinlääkärissä koiran kynnet pyritään vaan leikkaamaan nopeasti. Koira pitäisi kuitenkin saada rauhalliseen mielentilaan toimenpiteen suhteen, jolloin se ei olisi sille enää niin suuri paniikin aihe.
    Satuin ihan yllättäen ylipäätään tulemaan blogiisi ja jos haluat apua kynnenleikkauspulmaan, voit ottaa minuun yhteyttä. Työkseni koulutan ja trimmaan koiria ja olen vastaavanlaisista traumoista kärsiviä koiria totuttanut kynnenleikkuuseen, myös useampia chihuja.

    VastaaPoista
  18. mun koiranpentu sekoo sipseistä :D oikeesti ihan totaalisesti :D se varastaa niitää ja tunkee ittensä sinne sipsipussii :D toivottavasti nähään sut BB:s :)

    VastaaPoista
  19. mun koiranpentu sekoo sipseistä :D oikeesti ihan totaalisesti :D se varastaa niitää ja tunkee ittensä sinne sipsipussii :D toivottavasti nähään sut BB:s :)

    VastaaPoista
  20. Ihana toi london <3

    VastaaPoista
  21. Juu tee Milanosta kans tämmänen heti kun kerkeet/saat inspiraation. :3 Tää postaus oli tosi mielenkiintonen ja hauska. Oot hyvä kirjoittaan. (:

    VastaaPoista
  22. tietenki milanosta myös postaus ! :)

    VastaaPoista
  23. Ihana postaus tee tietty milanostakin<3
    Ps.onnea bb taloon;)

    VastaaPoista
  24. Hei, tottakai Milanosta kanssa! Heti kun tuut ulos bb-talosta ;D Kahden chihun omistajana tiedän, että jos toinen saa jotain, toinen haluaa just sitä samaa :)

    VastaaPoista
  25. ihana postaus!:-) Milanosta samanlainen! Mistä päin Suomea Milano on hankittu, onko sama paikka kun mistä Londonkin hankittiin? :-) Itsellänikin on tuo oma päivänpaiste chihu, aamulla ja päivällä niin ihana mutta illan tullessa siit on tullu kauhee itsepäinen, varsinki nyt murkkuiässä! Käyttekö jossain koirapuistossa/puistoissa stadissa?:-)

    VastaaPoista
  26. oot aivan saatanan oksettava neiti! oot tehny itestäs vielä naurettavamman pellen*! onneks olkoon siihe ei moni pysty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kukahan täs on oksettava pelle ei uskalla ku anonyyminä vaa tulla sanoo :DDD

      Poista
  27. et voinu syä niitä hyviä ruokia vitun nolo hinttari ahahahaahaah tapa ittes

    VastaaPoista
  28. vitun tylsä postaus

    VastaaPoista
  29. Tee pliis Milanostaki tämmönen :)

    VastaaPoista
  30. Kiva postaus Niko. Muistathan että tavallinen suklaa ei sovi koiralle. Kahden kilon painoisen koiran tarvitsee saada vain muutama gramma tummaa suklaata vakaviin myrkytysoireisiin... Mitä suurempi kaakaopitoisuus sitä vaarallisempi koirallesi. Koirien omaa suklaata löytyy eläinkaupasta.

    VastaaPoista
  31. Valtavan herttanen postaus! Eksyin sun blogiin ihan vahingossa, mutta varmaankaan tämä kerta ei jää viimeiseksi! Oli ilo lukea miten pidät koiraa koirana, etkä "asusteena". Suoraa sanottuna itseäni aina suututtaa kun huomaan julkkiksella koiran ( varsinkin tuommoisen laukussa kannettavan), oletan heti että henkilö ei ymmärrä sitä, että koira vaatii aikaa, rahaa ja tietenkin vastuuta. Nyt kuintekin tuli selväksi, että ymmärrät koiran omistajan velvollisuudet ja koiran tarpeet. :) Tosi hyvää syksyä teille! <3 ps. tee Milanosta ihmeessä samanlainen!

    VastaaPoista
  32. Meidän koira on samanlainen noiden muovipussien kanssa!! Aina kusee päälle jos sellanen on jäänyt lattialle.

    VastaaPoista

http://nikojuhanisaarinen.blogspot.com