torstai 2. helmikuuta 2012

Milano and London


Meidän nuorempi chihuahua, Milano täyttää tänään 2.2.2012 huikeat 2 vuotta! Aika paljon kakkosia. Ajattelin laitella muutaman kuvan tähän postaukseen kun noista koirista kysellään aina ihan hurjan paljon ja pyydellään kuvia. Tosiaan meidän kuvat on vuosien takaa tuolla ulkoisessa kiintolevyssä ja en jaksa sitä nyt alkaa selailemaan. Lisäksi olen tässä meidän minillä liikenteessä, joten..

Milano tuli meille 8 viikkoisena ja muistutti lähinnä voipakettia. Se oli niin hurjan pieni että hyvä että uskalsin syliini ottaa. Milano nimeen me päädyimme sillä perusteella että halusimme nimetä koiran jollain kaupungilla, koska London (joka on siis meidän vanhempi chihuahua) omisti jo hyvin persoonallisen nimen. Olisi siis typerää jos meillä olisi chihut joiden nimi on London ja Kaija? Jos Milano olisi ollut poika sen nimi olisi ollut Tokyo (eli olisimme lausuneet sen "Tokio"). Päätimme kuitenkin ottaa nartun, koska meillä sellainen oli jo ennestään.

Milanolla on hoitovietti ja se paapoo pehmoleluja (sen vuoksi olemme joutuneet isoimmat piilottamaan). Nykyisin se varmana kuvittelee olevansa Londonin emo tai jotain, koska on kokoajan hoitamassa Londonia. London on niin diiva että se on vaan mielissään kuin tuo pikkuinen on sen kimpussa taukoamatta. Tytöt tulevat hurjan hyvin toimeen, mutta tottakai täällä toisinaan otetaan yhteen ja katsotaan kuka on kuka. Toistaiseksi se pomo on kuitenkin London. Vaikka rähinät kuulostaa pahoilta niin emme mene niihin koskaan väliin, koska se on koirien tapa selvittää reviirit ja eivät ne toisiaan tapa. Ja ne tekevät sen yhteenoton jokatapauksessa jossain vaiheessa kun emme ole esim. kotona vahtimassa heitä.

Milanolla on sellainen erityinen piirre että se "mumisee/vauvamurisee". Silloin kasvattaja jo kertoi että Milanon äiti on sellainen että se unissaan pitää sellaista ääntä ja sitä ei kannata säikähtää jos se periytyy. Tai siis kun heillä oli kokemuksia siitä, koska kyseisessä perheessä oli todella monta koiraa ja pentuja tehty ennenkin. Ollaan siis ristitty se "vauvamurinaksi" ja se on hellyyttävä ääni, eikä se sitä pidä siis taukoamatta vaan aina toisinaan.

Milano on äärettömän perso ruualle ja tuolla keittiössä on lähes mahdottomuus käydä ilman ettei Milano ole jaloissa. Olemme kuitenkin alkaneet pitämään hieman enemmän kuria ja kannamme neitokaisen aina sohvalle ja kyllähän se siellä pysyy. Oikeastaan on mieletön onni omistaa juuri nämä kaksi koiraa, koska he ovat aivan äärettömän kilttejä ja tulevat toimeen muiden koirien kanssa. Milano hieman haukkuu aluksi, mutta hyvin äkkiä sopeutuu tilanteisiin missä on muita koiria. Chihuahua rotuisten koirien kanssa tytöt tulevat parhaiten toimeen ja se varmana johtuu niiden koosta ja kyllähän koira joka painaa 1,9 kiloa varmana leikkii mielellään hieman samassa sarjassa painivan kanssa:)

Rakastamme koiriamme aivan suunnattoman paljon vaikka saan ihan hurjasti negatiivisia kommentteja aina liittyen koiriimme ja siihen miten me niitä kasvatamme. Ihmiset ovat huomanneet sen olevan mulle hieman "heikkous" ja menetän hyvin äkkiä malttini jos kuulen että ihmiset arvostelevat kasvatustamme. Huvittavintahan se on että eihän ventovierailla ihmisillä ole pienintäkään käsitystä siitä kuinka me koiriamme hoidamme tai millaiset olot niillä on kotonamme. Otin Londonin vuonna 2008 vain muutama kuukausi sen jälkeen kun olin poistunut BB-talosta ja esittelin silloisen kotini ja koirani eräälle lehdelle, jonka jälkeen ihmiset alkoivat puimaan julkisesti sitä kuinka edesvastuutonta oli antaa minulle koira ym. Kamalaa sanoa, mutta en olisi ottanut Londonia vielä siinä vaiheessa.. koska elämäni tosiaan oli hyvin sekaisin, mutta sain sen ilmaiseksi & vastineeksi siitä lehtijutusta.

Asuin silloin yksin, vietin viikonloput eri kaupungeissa juontohommissa, olin kerran viikossa paskalööpeissä tappeluiden ym sekoilujen vuoksi. En olisi pärjännyt ilman parasta ystävääni joka muutti niihin aikoihin minun luokseni. Hän huolehti Londonista ja piti sitä kuin omana koiranaan. Muistan aina kuinka itkin kolmantena päivänä kun olin ottanut koirani. Ihmisten kommentit, herjat joita minusta heitettiin, ihmisten katseet pihalla.. Se oli ihan hirveää. Aloin uskomaan nettikeskusteluja ja sitä että minusta ei ole mihinkään & että tapatan koirani alta kuukauden. Olin aivan sekaisin. En voinut edes katsoa koiraani silmiin, koska tunsin olevani vastuussa siitä että pilaan tuon suloisen otuksen elämän. Lemmikin ottaminen on maailman ihanin asia, mutta minä istuin sohvalla iltaisin ja itkin, Londonin katsellessa vieressäni ihmeissään. Lähipiirini nosti minut jaloilleen ja sai minut vakuuttuneeksi siitä että minusta on siihen ja että tuo koira rakastaa minua eikä sillä ole hajuakaan siitä mitä muut ajattelevat..

Uskon että nuo viikot, kuukaudet olivat ne mitkä muuttivat elämäni. Opettelin ottamaan vastuuta jostain elävästä asiasta. Jos en antaisi sille vettä, se kuolisi. Jos en veisi sitä pihalle, se tuhoisi asuntoni. Muistan nauraneeni ihmisille joille lemmikit ovat kuin lapsia. Nyt tilanne on se että nämä otukset ovat lapsiani ja niiden kuolema tulee olemaan minulle ehkä elämäni pahimpia juttuja. Olen sitä mieltä että oli tarkoitettu että juuri London tulee elämääni ja muuttaa sen. Hienointa tässä on se että sen kaiken tajuaa vähitellen ja huomaa että nämä menneet vuodet lemmikkien kanssa ovat olleet oikein opettavaisia ja en vaihtaisi päivääkään pois :)

Milanolla & Londonilla on kaikki hyvin meidän kanssa ja ne eivät voisi enempää rakkautta saada mistään kodista:) Jokainen kasvattaa koiransa kuten parhaaksi näkee ja ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua asioiden suhteen. Pitää myös muistaa että eri rotuisten koirien kohdalla tulee toimia eri tilanteissa hieman erinlailla. En siis pistä pahakseni jos kommentoit, mutta minua on turha tulla arvostelemaan näiden koirien suhteen.. koska edelleenkään ettehän te tiedä muuta kuin sen mitä minä juuri teille kirjoitin:)

Muistakaa rakastaa lemmikkejänne ja pitää niistä huolta. Varsinkin tälläisillä pakkasilla pitää muistaa pukea koiriaan jos tarve vaatii. Muisk!

*) itseasiassa otinkin kuvat suoraan tuolta facebookista. En jaksanut alkaa penkomaan noita kansioita.

Ihanaa syntymäpäivää Milanolle, joka on jo kaksi vuotta ollut ilonamme elämässämme. Toivottavasti olet luonamme vielä monen monta vuotta, koska en tiedä miten pärjäisin ilman sinua pikkuinen jos lähtisit enkeliksi taivaalle. Haluan nähdä sinut ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä iltaisin. Vaikka välillä sinulle hieman ääntäni korotan ei se tarkoita sitä ettetkö olisi minulle yhdessä Londonin kanssa koko maailma <3

Rakastan! 

16 kommenttia:

  1. mä oikeesti niiiin pakahdun tosta tutti-kuvasta!!!! miten joku voi olla noin söpö <3 oi että!

    VastaaPoista
  2. Toi tuttikuva ! Ei luoja miten sulonen Milano on <3 Ja London toki myös ! :)
    Ja ihanaa Nipsu et oot saanu ittes jaloilles ja susta huomaa muutenki että oot muuttunu tosi paljon (:

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti Nibetiukselta <3 Ja juuri näin sen tulee olla:" Lemmikki muuttaa Elämääsi, ja sinä Lemmikkisi elämän Rakkaudella" Paljon kauniita ,ihania,ikimuistoisia ja tilannerikkaita hetkiä :) Paras teksti ever <3 Voi hyvin N Rakkaudella ,herkkyydellä ja liikuttuneena -Jay-

    VastaaPoista
  4. Alkoi itkettään,,, Ihanaa syntymäpäivää Milanolle ;)

    VastaaPoista
  5. Onnea Milano!! Pus :) Ja kiitos rehellisestä postauksesta. Moni ottaa lemmikin ajattelematta yhtään sitä millainen vastuu elävästä olennosta on! Muistan miten kovasti sua paheksuttiin silloin koiran ottamisesta. On todella ihana nähdä miten hyvinvoivan oloisia teidän lapsukaiset on. Sanotaan että lapset kasvattaa vanhempiaan ja uskon että sama pätee koiriinkin! Lämpöä teidän perheelle :)

    VastaaPoista
  6. Onnea pikkuiselle! <3 Voih ku söpö tuo tutti kuva :) Meijän koiran suuhun ei saa muutakun ruokaa, heti kun yrittää vaikka tuttia suuhun niin kääntää pään pois. Eli söpöt kuvat jää sikseen :D

    VastaaPoista
  7. Upea postaus! On kiva lukee välillä näitä vakavalla naamalla tehtyjä postauksia sun asukuvien rinnalla :) Sehän sun blogissa onkin parhautta kun tää on niin monipuolinen.

    VastaaPoista
  8. ihana teksti <3 aloin itkemään yhdessä vaiheessa kun osasit kirjoittaa niin ihanasti... ja kamalaa että ihmiset sanoivat ettet osaa hoitaa koiriasi!!! kyllä osaat!!!! paremmin kuin kukaan muu... itkin tätä tekstiä lukiessani ja kommenttia kirjoitaessani... mutta...molemmat ovat söpöjä ja omistajilla tulee aina vahva side lemmikkiinsä... ja se kuolema on myös kauheaa... :´( mutta elä tässä hetkessä ja mene täysillä eteenpäin!!!<3 ja sydämmenpohjastani onnea Milanolle!!!<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3


    <3:hensuriksu<3

    VastaaPoista
  9. Kauhia kun tuo on pieni! :D Juu, tiedän että rodulle on normaalia olla noin pieni, mutta tuo tuttikuva aiheuttaa lievää hyminää. Koiran koko määrittää söpöyttä. Pieni koira + tutti = söpöä Iso koira + tutti = ei-niin-söpöä. (Todistettu, bernhardilaisten kanssa.) Onko muuten täyttä potaskaa että chihut aina räksyttäisi ja hyökkisi suurempiensa päälle? (niitä tulee lenkeillä vastaan)

    VastaaPoista
  10. Voi että oli pakko kirjottaa tänne blogiin! On hirveää että ihmiset väittävät etettkö osaisi huolehtia koirista. Ja vaikka matkustat tai juhlit niin ei se tarkoita ettetkö pystyisi niistä huolehtimaan voihan koirat aina tilanteen vaatiessa viedä hoitoon läheiselle, joka niistä on aikaisemminkin huolehtinut. Ite omistan kaksi maailman ihaninta koiraa ja toinen on tosiaan chihuahua. On ne vaan niin suloisia! Paljon onnea Londonille! :)

    Tästä tekstistä välittyy oikeesti se miten paljon pidät huolta koiristas ja kuinka paljon rakastat niitä. Tuli tekstin aikana useampaankin kertaan tippa linssiin. :)

    VastaaPoista
  11. Noniin kiitti tuli kauhee koirakuume♥ Tää teksti oli oikeesti tosi vaikuttava ja selvästi rakastat kumpaakin pikkusta tosi paljon:)

    VastaaPoista
  12. Hei kiitoksia hurjasti kaikille kivoista kommenteista:) Oon melkein yllättynyt että ei vielä ainuttakaan negatiivistä ole tullut. Nho..hyvä näin ja totta tosiaan rakastan koiriani aiiiiiivan hurjasti ja hienoa jos sain se välitettyä tämän kirjoituksen myötä myös sinne teille! :)

    VastaaPoista
  13. Oi, ihana teksti :) Minulle ei ole ikinä edes tullut mieleenkään, että et osaisi huolehtia koiristasi tai et rakastaisi niitä, oikeastaan juuri päinvastoin... Ihmisten, jotka haukkuvat tuollaisia asioita, kannattaisi hankkia ihan oma elämä eikä puuttua toisten omiin.

    VastaaPoista
  14. Huomasin mokani tarkoitin että paljon onnea Milanolle! :)

    VastaaPoista
  15. Tosi upeita blogeja! Löysin nää vasta ja oon jo lukenu aika monta. MUlla on 16w hevonen jonka nimi on myöskin milano. Samiksii. :) Ihania nämä koirat<3

    VastaaPoista

http://nikojuhanisaarinen.blogspot.com